Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogiikan tulevaisuuden kehityssuuntia suomalaisessa varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Jonna Kangas ja Monika Haanpää

Minkälainen olisi päiväkoti, jossa jokaisen lapsen, huoltajan ja ammattilaisen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen moninaisuus ei olisikaan haaste tai ongelma, vaan se nähtäisiin luonnollisena ja arvokkaana osana varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria? Mihin suuntaan suomalaista varhaiskasvatusta tulisi kehittää, jotta se voisi olla paikka, jossa erilaisuus ei erottele vaan yhdistää? Voisiko yhteisöllisyys rakentua niin, ettei kenenkään tarvitse luopua omista kielistä, kulttuureista tai katsomuksista tai peitellä niitä, vaan niistä voitaisiin iloita ja oppia yhdessä sekä vahvistaa niiden merkityksellisyyttä?

Tässä blogitekstissä tarkastelemme varhaiskasvatuksen pedagogiikan tulevaisuuden mahdollisia kehityssuuntia, jotka pohjautuvat Jenny ja Antti Wihurin rahoittaman Avaimia yhteiseen ymmärrykseen – Inkluusion, moninaisuuden ja osallisuuden toteutuminen lapsen koulutuspolulla -tutkimushankkeen tuloksiin (ks. esim. Lastikka ym. 2025; Arvola ym. 2024; Haanpää ym. 2025; Kangas ym. 2023; Kangas ym. tulossa; Lavanti ym. 2025a). Tutkimusaineisto on kerätty päiväkodeissa, joissa on ollut paljon eri kieli- ja kulttuuritaustaisia lapsia, heidän huoltajiaan ja ammattilaisia.

Uudenlaista ymmärrystä ja toisella tavalla toimimista

Vieraskielisen väestön huomattava kasvu heijastuu luonnollisesti lasten ikäryhmiin ja varhaiskasvatukseen: Kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen moninaisuus suomalaisessa varhaiskasvatuksessa näkyy ja kuuluu eri tavalla kuin vielä esimerkiksi 2010-luvun alussa. Vaikka lasten määrä vähenee koko maassa, on arvioitu (Aro & Aro 2023), että vieraskielisten tai taustaltaan vieraskielisten lasten määrä kasvaa huomattavasti vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi on hyvä huomioida, että suhteellinen kasvu on absoluuttista kasvua suurempaa eli heidän osuutensa kaikista lapsista kasvaa merkittävästi. Vuonna 2023 varhaiskasvatuksessa oli 31 000 vieraskielistä lasta, jonka äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame (Tilastokeskus 2024). Tätä muuttunutta todellisuutta on lähestytty yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä myönteisistä että kriittisistä näkökulmista.

Vaikka varhaiskasvatuksessa periaatteellisella tasolla arvostetaan kielten, kulttuurien ja katsomusten moninaisuutta (Opetushallitus 2022, 2014), tämä ei välttämättä näy kattavasti pedagogiikassa (ks. esim. Harju-Luukkainen 2025). Monikielisiä lapsia saatetaan yhä tarkastella ensisijaisesti tuen tarvitsijoina, jolloin monikielisyyden mahdollisuudet oppimisen voimavarana jäävät hyödyntämättä (esim. Aerila ym. 2025, 2024; Honko & Mustonen 2020). Myös katsomusten moninaisuus on jäänyt vähemmälle huomiolle, ja katsomuskasvatuksen toteuttaminen lapsiryhmässä koetaan edelleen haastavaksi (Kannel 2023), eikä katsomuksia ole välttämättä osattu nähdä luontevana, sivistyksellisenä ja tärkeänä osana lasten elämää (Poulter ym. 2021). Yhteistyössä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten perheiden kanssa on löydetty olevan haasteita liittyen esimerkiksi rakenteellisen vallan epätasapainoon, toiseuttamiseen, kulttuurierojen korostamiseen ja syrjintään sekä rasismiin (Eerola ym. 2023; Hiitola & Peltola 2018; Loukola 2025). Nämä edellä kuvatut haasteet korostavat tarvetta suunnata kohti ajattelutapaa, jossa moninaisuus ymmärretään varhaiskasvatuksen luontevaksi osaksi sekä nähdään mahdollisuutena ja voimavarana. Tämä edellyttää ammattilaisilta kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogiikan osaamisen vahvistamista.  

Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka haastaa muutokseen

Tutkimuksessamme olemme määritelleet kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogisen ymmärryksen kehyksen, jonka tarkastelussa on sovellettu Shierin osallisuuden (2001) mallia ja Ranta ym. (2023) osaamisen jaottelua (Lastikka ym., 2025). Kehyksessä korostetaan, että ammattilaisen tulee tiedostaa, toimia ja toteuttaa pedagogisia käytänteitä kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisella tavalla. Nämä tietoisuuden, sitoutumisen ja pedagogisen osaamisen elementit ovat jokainen osaltaan edellytyksenä kokonaisvaltaiselle, yhteiselle ymmärrykselle kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogiikan toteuttamisessa, jotta voidaan vahvistaa jokaisen lapsen ja perheen osallisuutta (Lastikka ym. 2025). Kehyksessä korostuvat ammattilaisen dialogisuus, reflektio ja sensitiivisyys, jotka rohkaisevat varhaiskasvatuksen ammattilaisia jatkuvaan oppimiseen ja oman toiminnan kriittiseen tarkasteluun ja kehittämiseen. 

Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka on näin ollen kokonaisvaltainen lähestymistapa ja arvovalinta, joka heijastaa tulevaisuuden varhaiskasvatuksen yhteiskunnallista merkitystä ja vastuuta yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. Työyhteisössä tämä tarkoittaa ammattilaisten yhteistä, sitoutunutta toimintaa, jossa kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka ja sen arvot ohjaavat käytäntöjä ja vuorovaikutusta. Jokaisen työntekijän asiantuntijuuden tunnistaminen on tärkeää, jotta kaikilla ammattilaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää omaa osaamistaan yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Kyseessä on siis varhaiskasvatuksen syvällinen pedagogiikan uudistaminen.

Avaimia yhteiseen ymmärrykseen -tutkimushankkeen tuloksista voidaan piirtää neljä keskeistä suuntaviivaa, joiden kautta voi lähteä tarkastelemaan ja uudistamaan kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivista varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa (mm. Lastikka ym. 2025; Arvola ym., 2024; Kangas ym. 2023; Kangas ym. tulossa; Haanpää ym. 2025; Lavanti ym. 2025a). Nämä ovat inklusiivinen leikki, perheiden kuuluminen yhteisöön, inklusiivinen johtajuus sekä kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen rohkeus, joita seuraavaksi lähdemme avaamaan. 

Inklusiivinen leikki yhteisen ilon vahvistajana

Yhtenä keskeisenä tuloksena tutkimuksessamme näkyi ilo erityisesti lasten leikissä, heidän vertaisvuorovaikutuksessaan sekä yhdessä ammattilaisten kanssa (ks. myös Karjalainen 2021; Nordström 2022; Stenius & Aerila 2022). Toimiva vuorovaikutus, joka tukee sekä lasten että ammattilaisten hyvinvointia ja tuo mukanaan iloa, havaittiin keskeiseksi. Ilon merkityksen korostuminen yhteisessä leikissä ja vuorovaikutuksessa herättää ajatuksen siitä, että iloa tulisi entistä vahvemmin tunnistaa pedagogisena voimavarana kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisessa pedagogiikassa (ks. myös Pihlaja, 2025). Lisäksi leikkiä olisi tärkeää tarkastella moniulotteisena ilmiönä, joka muokkautuu lasten, perheiden ja ammattilaisten yhteisessä toiminnassa ja jota voisi ohjata aktiivisemmin ja joustavammin sanoittamalla, mallintamalla, toistamalla ja muuntelemalla suunnitelmia. 

Perheiden yhteisöön kuulumisen varmistaminen

Tutkimuksemme perusteella eri kieli- ja kulttuuritaustaisten huoltajien osallisuus varhaiskasvatuksessa jää edelleen monin paikoin ohueksi. Huoltajat eivät usein tunne toisia perheitä, mutta toivovat lisää yhteisiä tutustumisen hetkiä. Pedagogisen sisällön suunnittelussa sekä toteutuksessa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten perheiden osallisuus näyttäytyy vähäisenä, osittain siksi, ettei pedagogisia käytänteitä tunneta riittävästi. Yhteenkuuluvuuden tunne ei synny itsestään, mutta sen merkitys on keskeinen. Kun perheet kokevat olevansa osa varhaiskasvatusyhteisöä, se vahvistaa heidän kiinnittymistään ja samalla rakentaa luottamusta, joka hyödyttää myös lasten oppimista, kehitystä ja hyvinvointia (ks. myös Allen ym. 2021; Lavanti ym. 2025b; Levickis ym. 2023). Kieliosaaminen on niin lasten kuin huoltajien osallisuuden ytimessä: suomen kielen osaaminen, monikielisyyttä unohtamatta, nousi tutkimuksessamme keskeiseksi yhteenkuuluvuuden avaintekijäksi mahdollistaen monipuolisen vuorovaikutuksen ja yhteisöön osallistumisen (ks. myös Lavanti ym. 2025a). 

Inklusiivisessa johtajuudessa tunnistetaan moninainen osaaminen

Tulevaisuudessa eri kieli- ja kulttuuritaustaisten ammattilaisten kielitaidot sekä kulttuurinen ja katsomuksellinen ymmärrys tulisi nähdä entistä paremmin luonnollisena osana varhaiskasvatusta. Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset ammattilaiset voivat toimia yhteisen ymmärryksen aktiivisina rakentajina, jos heidän näkemyksensä ja osaamisensa tunnistetaan.  Tässä tarvitaan päiväkodin johtajan syvällistä ymmärrystä inkluusion käytännön toteutuksesta erilaisissa konteksteissa sekä johtajan sitoutumista inklusiivisen toimintakulttuurin tukemiseen. Päiväkodin johtajalla on näin ollen aktiivinen rooli inklusiivisen toimintakulttuurin mahdollistajana ja ylläpitäjänä (ks. myös Laakso 2025). Inklusiivinen johtajuus näkyy konkreettisesti johtajan omassa toiminnassa ja siinä, miten hän on vuorovaikutuksessa ammattilaisten kanssa vahvistaen jokaisen ainutlaatuisuutta ja yhteenkuuluvuutta työyhteisössä.  (Haanpää ym. 2025; ks. myös Ahola 2025; Shore ym. 2011; Randel ym. 2018). Tällöin tulevaisuuden inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa moninaisuus ei ole ”vain” hyväksyttyä, vaan se on aidosti osa varhaiskasvatuksen yhteisön elävää käytäntöä ja pedagogiikkaa, jossa jokaisen ainutlaatuisuudet, vahvuudet ja tarpeet huomioidaan, ja niitä arvostetaan ja tuetaan. 

Kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen rohkeus lähtee lapsista

Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisuus varhaiskasvatuksessa merkitsee siis sitä, että jokaisella lapsella, perheellä ja ammattilaisella on yhdenvertaiset mahdollisuudet kokea osallisuutta ja tulla aidosti nähdyksi ja arvostetuksi. Tutkimuksessamme lasten video- ja haastatteluaineistojen tulokset kertovat ilahduttavasti siitä, etteivät lapset erottele leikeissään tietoisesti kielellisiä, kulttuurisia tai katsomuksellisia elementtejä, vaan yhdistelevät niitä joustavasti, limittäin ja luonnollisesti. Voidaankin ajatella, että lapsen ajattelu, oppiminen ja toiminta eivät ole sidottuja ammattilaisten tapaan jäsentää maailmaa tiukkoihin kategorioihin, uskomusjärjestelmiin tai opittuihin normeihin. Lapsen ajattelun vapaus ja omaleimaisuus sekä tapa lähestyä kielellisiä, kulttuurisia ja katsomuksellisia kysymyksiä avoimesti, uteliaasti ja luovasti ilman ajattelua rajoittavia rakenteita antaakin mahdollisuuden kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogiikan kehittämiselle (ks. myös Poulter ym. 2025). Miten osaisimme rohkeasti heittäytyä yhdessä lasten ja perheiden kanssa tähän mahdollisuuteen?

Lopuksi

Tutkimustulostemme perusteella tulevaisuuden suomalainen päiväkoti näyttäytyy yhteisöllisenä paikkana, jossa lasten, huoltajien ja ammattilaisten kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen moninaisuus on tärkeä ja luonnollinen osa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa. Sen toteutuminen edellyttää ammattilaisilta rohkeutta lähteä kehittämään omaa ja yhteistä kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivista pedagogista osaamista  – pienin askelin, iloa unohtamatta.   

Kiitämme kaikkia tutkimushankkeeseemme osallistuneita lapsia, huoltajia ja ammattilaisia. Jenny ja Antti Wihurin rahastoa kiitämme tutkimustyöskentelyn rahoittamisesta.

Lue lisää Avaimia yhteiseen ymmärrykseen -tutkimushankkeen tuloksista:

Avaimia yhteiseen ymmärrykseen – Inkluusion, moninaisuuden ja osallisuuden toteutuminen lapsen koulutuspolulla | Kokkolan yliopistokeskus Chydenius

Lastikka, A-L-, Arvola, O., Kangas, J. & Haanpää, M. (2025, tulossa). Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. https://www.gaudeamus.fi/teos/avaimia-yhteiseen-ymmarrykseen/

Kuvituskuvat Pexels

Lähteet

Aerila, J-A., Orell, M., Tyrer, M., & Harju-Luukkainen, H. (2025). Monikielisyyden vaihtelevat merkitykset – Päiväkotien henkilöstön käsityksiä monikielisyydestä. Journal of Early Childhood Education Research, 14(1), 230–257. https://doi.org/10.58955/jecer.147593

Aerila, J-A., Tyrer, M., Harju-Luukkainen, H., Repo, E., & Bayram, S. (2024). Implementing multilingual pedagogy in Finnish ECEC groups – from monolingual practices towards more systematic approaches. International Journal of Multilingualism, 1–18. https://doi.org/10.1080/14790718.2024.2418862

Ahola, M. (2025, tulossa). Inklusiivisen toimintakulttuurin kehittäminen. Teoksessa A-L. Lastikka, O. Arvola, J. Kangas & M. Haanpää, Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. 

Allen, K-A., Kern, M., Rozek, C., McInerney, D., & Slavich, G. (2021). Belonging: a review of conceptual issues, an integrative framework, and directions for future research. Australian Journal of Psychology, 73(1), 87–102. https://doi.org/10.1080/00049530.2021.1883409

Aro, T., & Aro, R. (2023). Väestönkehitys Suomessa: tutkitut taustat ja arvioidut vaikutukset. Teoksessa R. Aro, T. Aro, P. Hongisto, S-S. Kaarakainen, M. Kalland, A. Kyösti, J. Puumalainen, V. Salovaara, J. Varjo, & S. Volmari: Väestönmuutoksen vaikutukset varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämiseen. Kansalliset ja kansainväliset kokemukset, seurantaindikaattorit sekä lasten ja nuorten kuulemisen laatukriteeristö (s.13–16). Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023: 52. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165280/OKM_2023_52.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Arvola, O., Haanpää, M., Lastikka, A-L., & Kangas, J. (2024). “Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta” – Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedagoginen osaaminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 26(4), 10–32. https://journal.fi/akakk/article/view/154897/101821

Eerola, P., Paananen, M., & Repo, K. (2023). ‘Ordinary’ and ‘diverse’ families: A case study of family discourses by Finnish early childhood education and care administrators. Journal of Family Studies, 29(2), 489–505. https://doi.org/10.1080/13229400.2021.1939100 

Haanpää, M., Kangas, J., Arvola, O. & Lastikka, A-L. (2025, tulossa). Varhaiskasvatuksen inklusiivinen johtajuus. Journal of Early Childhood Education Research. 

Harju-Luukkainen, H. (2025, tulossa). Inklusiivinen varhaiskasvatus kielellisesti moninaistuvassa varhaiskasvatuksessa. Teoksessa A-L. Lastikka, O. Arvola, J. Kangas & M. Haanpää, Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. 

Hiitola, J., & Peltola, M. (2018). Tuotettu ja koettu toiseus viranomaisten ja maahanmuuttotaustaisten vanhempien kohtaamisissa. Teoksessa J. Hiitola, M. Anis, & K. Turtiainen (toim.), Maahanmuutto, palvelut ja hyvinvointi: kohtaamisissa kehittyviä käytäntöjä (s.124–145). Tampere: Vastapaino.

Honko, M., & Mustonen, S. (2020). Varhaista monikielisyyttä tukemassa: kielitietoiset toimintatavat varhaiskasvatuksessa. Kasvatus, 51(4), 439-454. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/72485/Honko-Mustonen_2020.pdf?sequence=1&isAllowed=y 

Jyväskylän yliopisto. (2025). Avaimia yhteiseen ymmärrykseen – Inkluusion, moninaisuuden ja osallisuuden toteutuminen lapsen koulutuspolulla -tutkimushanke. https://www.chydenius.fi/fi/hankkeet/avaimia-yhteiseen-ymmarrykseen-inkluusion-moninaisuuden-ja-osallisuuden-toteutuminen-lapsen#toc-tulokset-ja-esitykset-eri-foorumeilla

Kangas, J., Lastikka, A-L., & Arvola, O. 2023. Defining Elements of Playful Teaching and Learning in Culturally and Linguistically Diverse ECEC. Education Sciences, 13(9), Article 956. https://doi.org/10.3390/educsci13090956

Kangas, J., Arvola, O., Lastikka, A-L., & Haanpää, M. (Hyväksytty). The shared joy of dynamic play in linguistically and culturally inclusive ECE. Education in the North. Special Issue. Finding Joy on the Way: Shared Journeys in Education. 

Kannel, L., Kuusiholma-Linnamäki, J., Harju-Luukkainen, H., & Heiskanen, N. (2023). Paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttaminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 28:2023 https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/Karvi_2823.pdf

Karjalainen, S. (2021). Iloa tekemässä – Lasten suhteissa performoitu ilo varhaiskasvatuksen arjessa. Journal of Early Childhood Education Research, 10(3), 208–216. https://journal.fi/jecer/article/view/114176/67375

Laakso, P. (2025). Inkluusion johtaminen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Väitöskirja. Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/handle/10024/180904

Lastikka, A-L-, Arvola, O., Kangas, J., & Haanpää, M. (2025, tulossa). Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. https://www.gaudeamus.fi/teos/avaimia-yhteiseen-ymmarrykseen/

Lavanti, L. S., Arvola, O., Lastikka, A.-L., Kuusisto, A., & Harju-Luukkainen, H. (2025a, Hyväksytty/painossa). Nurturing National Belonging: Immigrant Background Parents’ Perspective on Received Support in ECEC. Teoksessa A. Keary, L. Walsh, J. Scull, & S. Garvis (Toim.), Early Childhood Education for Equity and Justice: Integrating Research, Policy and Practice Routledge.

Lavanti, L., Harju-Luukkainen, H., & Kuusisto, A. (2025b, tulossa). Maahanmuuttajataustaisten perheiden kuulumisen tunteen tukeminen varhaiskasvatuksessa. Teoksessa A-L. Lastikka, O. Arvola, J. Kangas & M. Haanpää, Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. 

Levickis, P., Murray, L., Pang, L-L., Eadie, P., Page, J., Lee, W., & Hill, G. (2023). Parents’ perspectives of family engagement with early childhood education and care during the COVID-19 pandemic. Early Childhood Education Journal, 51(7), 1279–1289. https://doi.org/10.1007/s10643-022-01376-5

Loukola, S. (2025). “Not in Our Daycare”? Commitments and Obstacles to Antiracism in Finnish ECEC. Early Childhood Education Journal, 53, 11–19.  https://doi.org/10.1007/s10643-023-01540-5

Nordström, A. (2022). Reimagining joy as a performative force in early childhood education. Contemporary issues in early childhood, 25(1), 80–92. https://doi.org/10.1177/14639491221089332

Opetushallitus. (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. 

Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. 

Pihlaja, P. (2025, tulossa). Inklusiivinen varhaiskasvatus – ilo ja toivo. Teoksessa A-L. Lastikka, O. Arvola, J. Kangas & M. Haanpää, Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. 

Poulter, S., Lamminmäki-Vartia, S., & Castillo, K. (toim.) (2021). Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa. Opettajan katsomuksellista osaamista kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/337816

Poulter, S., Lamminmäki-Vartia, S., & Kavonius, M. (2025, tulossa). Katsomusinklusiivisuus kasvatuksen ja opetuksen käytännöissä. Teoksessa A-L. Lastikka, O. Arvola, J. Kangas & M. Haanpää, Avaimia yhteiseen ymmärrykseen. Kieli, kulttuuri- ja katsomusinklusiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. Gaudeamus. 

Randel, A. E., Galvin, B. M., Shore, L. M., Ehrhart, K. H., Chung, B. G., Dean, M. A., & Kedharnath, U. (2018). Inclusive leadership: Realizing positive outcomes through belongingness and being valued for uniqueness. Human resource management review, 28(2), 190–203. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2017.07.002

Ranta, S., Kangas, J., Harju-Luukkainen, H., Ukkonen-Mikkola, T., Neitola, M., Kinos, J., Sajaniemi, N., & Kuusisto, A. (2023). Teachers’ Pedagogical Competence in Finnish Early Childhood Education: A Narrative Literature Review. Education sciences, 13(8), Article 791. https://doi.org/10.3390/educsci13080791

Shier, H. (2001). Pathways to participation. Children and Society, 15(2), 107–117.

Shore, L. M, Randel, A. E., Chung, B. G., Dean, M. A., Ehrhart, K. H., & Singh, G. (2011). Inclusion and diversity in work groups: A review and model for future research. Journal of Management, 37, 1262–1289. https://doi.org/10.1177/0149206310385943

Stenius, T., & Aerila, J-A. (2022). Tuu mun viereen nauraan: Paljon huumoria käyttävien lasten eli hupailijoiden toiminta varhaiskasvatusryhmässä. Sosiaalipedagogiikka, 23(2), 11–40. https://doi.org/10.30675/sa.124794

Tilastokeskus. (2024). Varhaiskasvatukseen osallistui 235 300 lasta vuonna 2023. https://stat.fi/julkaisu/cln2tn5dg2xie0bvz67v1dkhh