Saamelainen kasvatusajattelu – saamelainen varhaiskasvatus

Vieraskynässä Marikaisa Laiti

Tämä vieraskynäkirjoitus perustuu Saamelaista varhaiskasvatusta käsittelevään väitöskirjatutkimukseeni ja uudemman SaMOS -hankkeen kokemuksiin. Väitöskirjassa havaitsin, että saamelaisen varhaiskasvatuksen työntekijät toteuttavat saamelaista varhaiskasvatusta kokonaisvaltaisesti: he käyttävät saamen kieltä, perustavat toimintansa saamelaisiin sisältöihin ja materiaaleihin. Näiden lisäksi he työskentelevät ”sami vuogi mielde” (ks. Gaup 2008), saamelaisten kasvatustoimintatapojen mukaan. Tämä viimeinen on asia, joka tuli esille selkeästi esille myös SaMOS -hankkeessa, jossa kehitettiin saamelaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa Norjan saamelaisissa päiväkodeissa.

Arki rakennetaan toiminnalla

Saamelaisessa kasvatuksessa on omia, kulttuurista nousevia kasvatustapoja. Ne heijastavat saamelaista kasvatusajattelua käytännön tasolla. Kasvatustavoista puhuttaessa käytetään pohjoissaameksi ilmasua “sami vuogi mielde bargat” eli toimia saamelaisella tavalla.  ”Sámi vuogi mielde” -toimiminen on vielä vähän huomioitu näkökulma saamelaislasten varhaiskasvatuksesta puhuttaessa ja erityisesti sen ohjauksessa. Se on kuitenkin merkittävä asia lasten saamelaiseen kulttuuriin kasvamisen polulla. Arki rakennetaan toiminnalla, joka kantaa kulttuurisia tapoja, merkityksiä ja arvoja. Kulttuurin omaksuminen tarvitsee syvällistä juurruttamista arjen tasolla. Se, millä tavoin toimitaan, ilmaisee ja välittää kulttuurisia merkityksiä ja arvoja (Balto 2008). Toiminnalla on myös tiettyjä kulttuurisia päämääriä ja se on sekä kielen että sisältöjen välittäjä. Toiminnan laadulla ja toimintatapojen muodolla on ratkaiseva merkitys lasten kulttuurinsa omaksumisessa (Rogoff 2003; Tudge 2008).

Asta Balto (2008) kirjoittaa, että kulttuurin jatkuminen edellyttää ulkoisten tekijöiden (kuten vaatetus, esineet tai kieli) lisäksi kulttuurin näkymättömien elementtien näkyväksi tekemistä. Tarvitaan moniulotteista lähestymistapaa saamelaislasten kasvatukseen, tarvitaan tavoitteita, merkityksiä ja arvoja ilmaisevaa toimintaa. Saamelaisilla on omia kulttuurisia lasten oppimisen ja kasvamisen tukemiseen liittyviä toimintatapoja ja tavoitteita (Balto 2023). Esimerkiksi käsitteellä ”searvelatnja” ilmaistaan oppimisen organisoinnin tapaa ylisukupolvisena yhteisöllisenä toimintana. Toisaalta käsitteellä ”iešbirgejeaddji” viitataan taas tavoitteeseen, jolla pyritään kehittämään lapsen itsenäistä ajattelua. Juuri nämä ohjauksessa näkymättömät mutta toteutuksessa toteutuvat kulttuuriset toimintatavat ilmentävät syvällisellä tasolla ko. kulttuurin arvoja ja merkityksiä. 

Saamelaisen varhaiskasvatuksen järjestämisen ohjaus

Alkuperäiskansalasten varhaiskasvatuksesta puhuttaessa keskeinen kysymys on se kuinka ko. kulttuurin arvot ovat mukana institutionaalisen varhaiskasvatuksen järjestämisen ja toteutuksen ohjauksessa.  Saamelaisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ja toteutusta ohjaavat monet eri tason asiakirjat. Tavallisen varhaiskasvatuksen ohjauksen lisäksi saamelaisen varhaiskasvatuksen järjestämistä ja toteutusta ohjaavat mm. alkuperäiskansoja koskevat kansainväliset sopimukset ja Lapsen oikeuksien sopimus (Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991 ), sekä Suomen perustuslaki (731/1999). Saamelaisilla on näiden perusteella oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään, kulttuuriaan ja yhteiskuntaansa. Lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella saamelaislapsilta ”…ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsentensä kanssa omasta kulttuuristaan… tai käyttää omaa kieltään.” Saamelaislasten omaan kulttuuriin kasvattamista tuetaan näin monin eri sopimuksin ja säädöksin.

Suomalaisessa varhaiskasvatuksen lainsäädännössä määrätään saamelaislasten varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Varhaiskasvatuslain mukaan kuntien on järjestettävä saamelaislapsille varhaiskasvatusta heidän omalla saamen kielellä kaikkialla Suomessa. Laissa korostetaan kielen merkitystä saamelaislasten varhaiskasvatuksessa. Tämä edustaa kapeaa ja pinnallista tulkintaa saamelaisesta varhaiskasvatuksesta. Kieli ja sisällöt eivät yksin riitä lasten omaan kulttuuriin kasvamiseen.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2022) on eritelty saamelaislapset kahteen ryhmään: heihin, joilla saame on äidinkieli ja joilla se ei ole äidinkieli. Saamelaisen varhaiskasvatuksen tehtävät on määritelty tämän mukaan. Perusteiden mukaan saamelaislasten varhaiskasvatuksella on ”… erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia perinnetietoja ja -taitoja” (Opetushallitus 2022, 46). Sen sijaan äidinkielisten saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tehtävänä on tukea kielen kehittymistä, ymmärtämistä ja käyttöä.

Saamelaisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri

Saamelaiselle varhaiskasvatukselle annetaan saamelaislasten kasvatukseen liittyviä tehtäviä, mutta missään virallisessa ohjaavassa dokumentissa ei avata kokonaisvaltaisesti saamelaisen varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria saamelaisesta kulttuuriperinteestä ja arvoista käsin. Varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2018) kirjoitetaan saamen kielen käyttämisestä ja mahdollisuudesta opetella saamelaisia perinnetietoja- ja taitoja. Näitä täydentämään ja näin saamelaisen varhaiskasvatuksen toteutusta selkiyttämään tarvitaan omaa, saamelaiseen kulttuuriin perustuvaa järjestämisen ja toteutuksen ohjausta. 

Saamelaista varhaiskasvatusta, niin lähtökohtia kuin toteutusta, on aukikirjoitettu kahdessa asiakirjassa, Saamelaisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa (Saamelaiskäräjät 2009) ja Arjen käytäntöjen oppaassa (Saamelaiskäräjät 2013). Näillä ei kuitenkaan ole virallista, sitovaa asemaa ohjaavina asiakirjoina.  Näin saamelainen kasvatusajattelu, saamelaiset kasvatustavat jäävät ikään kuin näkymättömiksi ja olemattomiksi saamelaisen varhaiskasvatuksen ohjauksessa. Asiakirjojen epävirallisesta asemasta huolimatta saamelaisessa varhaiskasvatuksessa työskentelevät pitävät näitä toimintaansa ohjaavina asiakirjoina (Laiti 2018). Tämä tuottaa saamelaisen varhaiskasvatuksen toteutuksessa tilanteen, jota voidaan kuvata liminaalitilaksi (ks. Keskitalo 2010). 

Kahden kulttuuri- ja arvomaailman rajapinnalla

Merkittävä osa saamelaisen varhaiskasvatuksen ammattilaisten työstä jää näkymättömäksi kahden kulttuurin rajapinnalla toimittaessa. Saamelaisen varhaiskasvatuksen tehtävä on toteuttaa saamelaislasten oikeuksia varhaiskasvatuksessa mutta sille ei tarjota sille rakenteita eikä ohjaavia puitteita esim. oman legitimoidun varhaiskasvatussuunnitelman muodossa. Tällä hetkellä saamelaislasten varhaiskasvatusta toteutetaan samojen raamien sisällä kuin enemmistökulttuurista varhaiskasvatusta. Tämä aiheuttaa epäselvyyttä saamelaisen varhaiskasvatuksen tehtävämäärittelyssä ja toiminnan toteutuksessa. Toiminnalta edellytetään saamelaislasten identiteetin tukemista ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan, mutta siltä puuttuu todellisuudessa toimintatila ja rakenteet. Tällainen toiminta on jatkamassa saamelaisten pitkään kokemaa assimilaatiota, enemmistökulttuuriin sulauttamista (ks. Keskitalo, Rahko-Ravantti & Äärelä 2014).

Saamelaisessa varhaiskasvatuksessa tarvitaan tietojen, taitojen ja kielen lisäksi saamelaisia tapoja toimia lasten kasvun, oppimisen ja kehityksen tueksi. Saamelaisen kasvatusajattelun ja toimintatapojen näkyvyyttä voidaan parantaa saamelaisen varhaiskasvatuksen omalla ohjausasiakirjalla, jonka perustana ovat saamelaiset arvot ja kasvatusperinne. Tällaisen asiakirjan laatiminen ja sen saattaminen saamelaisen varhaiskasvatuksen perustaksi on edesauttamassa saamelaislasten omaan kulttuuriin kasvamista. 

Lähteet

Balto, A. 2008. Sámi oahpaheaddjit sirdet árbevirolaš kultuvrra boahttevaš buolvvaide. Dekoloniserema akšuvdnadutkamuš Ruoŧa beale Sámis [Sámi teachers transmit the traditional culture to the next generations. Action research of the decolonization in the Sámi land]. Diedut 4. Guovdageaidnu: Sámi allaskuvla.

Balto, A. 2023. Sámi bajásgeassin: árbevierut, ealáskahttit, ođasmahttit [Saamelainen kasvatus: perinteet, elvyttäminen, uudistaminen]. Kárášjohka: Čálliid Lágádus. 

Gaup, I.E. E. 2008. «Sámi vuogi mielde». Samiske blikk på barnehagen. Masteroppgave i praktisk kunnskap. Senter for praktisk kunnskap. Profesjonshøgskolen.

Keskitalo, P. 2010. Saamelaiskoulun kulttuurisensitiivisyyttä etsimässä kasvatusantropologian keinoin. Diedut 1/2010. Guovdageaidnu: Sámi Allaskuvla.

Keskitalo, P., Rahko-Ravantti, R. & Äärelä, R. 2014.  Katsaus saamelaiskoulun historiaan ja nykytilanteeseen – assimilaatiosta kohti saamelaiskulttuurin soveltamista. Julkaisussa M. Laine (toim.), Kulttuuri-identiteetti & kasvatus: kulttuuriperintökasvatus kotoutumisen tukena. Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura , Helsinki, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran julkaisuja, no. 8, pp. 207-220. <https://kulttuuriperintokasvatus.wp-palvelu.fi/wp-content/uploads/2015/04/Kulttuuri-identiteetti_ja_kasvatus.pdf&gt;

Laiti, M. 2018. Saamelainen varhaiskasvatus Suomessa. Rovaniemi: Lapin yliopisto.

Yhdistyneet Kansakunnat. Lapsen oikeuksien sopimus.

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Hansaprint Oy.

Rogoff, B. 2003. The cultural nature of human development. New York: Oxford University Press.

Saamelaiskäräjät 2009. Saamelainen varhaiskasvatussuunnitelma. Inari: Saamelaiskäräjät.

Saamelaiskäräjät. 2013. Saamelaisen varhaiskasvatuksen arjen käytäntöjen opas]. Inari: Saamelaiskäräjät.

Suomen perustuslaki 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Suomen perustuslaki 731/1999 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®

Tudge, J. 2008. The everyday lives of young children. New York: Cambridge.

Tudge, Jonathan & Winterhoff, Paul. 1995. The Cognitive Consequences of Collaboration: Why Ask How?

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Annettu Helsingissä 13.8.2018. Varhaiskasvatuslaki 540/2018 – Säädökset alkuperäisinä – FINLEX ®

Weisner, T.S. 2002. Ecocultural understanding of children’s cultural pathways. Human Development 45(4), 275–281.

Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991. YLEISSOPIMUS lapsen oikeuksista – FINLEX ®