Miten käsitellä kestävää elämäntapaa lasten kanssa? –  Uusi työkalu kestävän varhaiskasvatuksen kehittämiseen

Vieraskynässä Satu Valkonen & Ann-Christin Furu

Aikamme monimutkaiset ja usein osuvasti viheliäisiksi kutsutut ekososiaaliset ongelmat koskettavat lapsia kaikkialla maailmassa. Mikäli jatkamme maapallon kuormittamista entiseen malliin, planeettamme ei ole enää elinkelpoinen tuleville sukupolville eivätkä lasten mahdollisuudet hyvään elämään toteudu. Tästä huolimatta lasten ajatukset maapallon tulevaisuudesta tulevat yhteiskunnassa vain harvoin kuulluksi eikä lapsuudentutkimuksessa yleisesti tunnustettua lasten yhteiskunnallista ja poliittista toimijuutta valjasteta toiminnaksi, joka tavoittelee kestävää tulevaisuutta (Pekkarinen & Tuukkanen 2020).

Lasten toiminnan merkityksen ja vaikuttavuuden tunnistamattomuus liittyy erityisesti varhaiskasvatusikäisiin lapsiin. Siitä huolimatta, että heidät mielletään aktiivisisiksi ja osaaviksi, heille näyttää jäsentyvän vain vähäisesti mahdollisuuksia käsitellä ekokriisiä tai osallistua kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä toisten kanssa.  Varhaiskasvatuksessa ei yleisesti ole huomioitu eettisiä ja lasten osallisuutta tukevia näkökulmia kestävään kehitykseen liittyvässä pedagogiikassa (Reunamo & Suomela, 2013). Tilanne ei näytä muuttuneen velvoittavien varhaiskasvatussuunnitelmien käyttöönoton jälkeen, sillä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen selvitysten (KARVI 2018, 2019) mukaan opettajat ja muu henkilöstö ovat epätietoisia siitä, miten kestävää elämäntapaa tulee lasten kanssa edistää; osa mieltää sen jopa vaihtoehtopedagogiikaksi. Myös tuore tutkimustieto tukee tätä: henkilöstön lisäksi varhaiskasvatuksen opiskelijoilla on riittämätön tietämys kestävästä kehityksestä ilmiönä ja vaihtelevat valmiudet toteuttaa kestävyyskasvatusta kokonaisvaltaisesti (Furu, Wolff & Suomela 2018). Lisäksi toimintakulttuurin tasolla esiintyy hyvin vaihtelevia käytäntöjä kestävyyskysymyksien suhteen (Furu & Heilala tulossa; Furu & Valkonen tulossa).

Vaikuttaa siltä, että Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) tarjoaa liian löyhän kehyksen, jotta kestävän elämäntavan tavoitteet konkretisoituisivat suunnitelluksi ja tavoitteelliseksi kasvatustoiminnaksi (Valkonen & Furu tulossa). Varhaiskasvatuksessa on esimerkiksi luotava perusta ekososiaaliselle sivistykselle, mutta on tarpeen kysyä, miten käsite ymmärretään, kun sitä ei Vasussa lainkaan avata (vrt. POPS 2014, 16) ja ennen kaikkea, mitä on se varhaiskasvatuksen pedagogiikka, joka tätä uudenlaista sivistyskäsitystä (Salonen & Bardy 2015) rakentaa. Lisäksi esitetyt kysymykset pakottavat pohtimaan, millaisella osaamisella opettajat ja varhaiskasvatuksen muu henkilöstö vahvistaa lasten ja varhaiskasvatuksen kestävyystietoista elämänorientaatiota (Foster, Salonen & Keto 2019). Näitä kysymyksiä pohdimme kestävän varhaiskasvatuksen tutkimusprojektissamme, jonka olemme nimenneet englanniksi Promoting Sustainability in Early Childhood and Care (PROSUS).

PROSUS-työkalu kestävyyskasvatuksen konkreettisena apuvälineenä

Varhaiskasvatussunnitelman perusteissa (2018, 32) todetaan, että kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys, joka ei ole varhaiskasvatuksen opettajille lapsiryhmän pedagogiikasta vastaavana mikään mitätön tehtävä. Tämä edellyttää, että kasvatusajattelua on perustavasti uudistettava ja yhteiskunnallisia arvonäkökulmia muotoiltava uudelleen (Värri 2018). Koulun tulee muuttua kulttuurin toisintajasta yhteiskunnalliseksi muutoksentekijäksi (Foster, Salonen & Keto 2019) ja entistä painokkaammin myös esitetään, että varhaiskasvatuksessa tulee tarkastella uusin tavoin mahdollisuuksia toimia kestävän tulevaisuuden puolesta (Elliot, Ärlemalm-Hagsér & Davis 2020). Varhaiskasvatuksessa ymmärretään asian tärkeys ja henkilöstö toivookin työnsä tueksi konkreetteja esimerkkejä (KARVI 2018, 31).

Tätä taustaa vasten kehitimme PROSUS-työkalun, joka havainnollistaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle, miten kestävää elämäntapaa voidaan lasten kanssa edistää varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kokonaistavoitteet huomioiden. PROSUS-työkalu perustuu maailmanlaajuisen lapsijärjestön OMEP’n kestävän kehityksen arviointiskaalaan (Siraj-Blatchford, Mogharreban & Park 2016), mutta olemme mukauttaneet työkalun vastaavan suomalaista varhaiskasvatusta Vasun tavoitteet ja sisällöt huomioiden. Kehittämisprosessin aikana työkalusta kehkeytyi oma kartoituslomake, ei käännös olemassa olevista versioista.

PROSUS-työkalu jakautuu Brundtlandin raportin (1987) mukaisesti ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen sekä taloudelliseen kestävyyden ulottuvuuteen. Jokainen ulottuvuus sisältää viisi näkökulmaa, joiden yhteydessä olemme kuvanneet pedagogista toimintaa neljällä eri tavalla. Tarkoituksena on, että varhaiskasvatustiimeissä kartoitetaan, millaista kestävyyskasvatusta juuri tällä hetkellä lapsiryhmässä toteutetaan.  Kestävän varhaiskasvatuksen vahvistaminen varhaiskasvatuksessa edellyttää niin kasvattajan itsenäistä pohdintaa kuin varhaiskasvatustiimin yhteistä itsearviointia ja ideointia (Lue lisää täältä). Työkalu on kokonaisuudessaan saatavilla webropol-lomakkeella suomeksi ja ruotsiksi. Lomake tuottaa meille tutkijoille tietoa siitä, millaisia asioita varhaiskasvatuksessa parhaillaan tehdään ja suunnitellaan tehtävän. Tutkimusprojektimme sivuilla on tarjolla myös esimerkiksi tiimikeskustelun malli sekä lasten rooleja valottava kuvio tiimien kehittämistyön tueksi.

Mitä työkalun pilotointi kertoi kestävästä varhaiskasvatuksesta?

PROSUS-työkalu on tarkoitettu kaikille varhaiskasvatuksessa työskenteleville kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille. Pilotoimme työkalua viidessäkymmenessä varhaiskasvatustiimissä ympäri Suomea vuosina 2019 – 2020. Työkalun testaukseen osallistui sekä kunnallisia että yksityisen sektorin toimijoita ja sekä suomen- että ruotsinkielisiä yksikköjä. Sitä myös kokeiltiin  kaikissa varhaiskasvatuksen ikäryhmissä (0 – 6-vuotiaat). Työkalu viimeisteltiin osallistujien palautteiden perusteella. Lisäksi kattava pilotointi tuotti meille tutkimustietoa siitä, millainen ymmärrys varhaiskasvatuksessa on kestävästä elämäntavasta ja millaisia pedagogisia käytäntöjä kestävyyskasvatuksessa toteutetaan (Furu & Valkonen, tulossa; Furu & Heilala, tulossa).

Työkalun testauksen  perusteella on todettavissa, ettei yhdenmukaista lähestymistapaa kestävyyskasvatukseen tällä hetkellä ole. Joissain varhaiskasvatuksen yksiköissä kestävään elämäntapaan liittyvät neljä ulottuvuutta huomioitiin kokonaisvaltaisesti, lapsia osallistaen sekä leikin ja tutkivan oppimisen kautta. Toisaalla esimerkiksi ekologisuus painottui, mutta sosiaalista tai kulttuurista kestävyyttä ei vaalittu. Eräät pilotoijat pitivät esimerkiksi turhana selvittää sukupuolten tasa-arvoa ja sukupuolisensitiivisen kasvatuksen toteutumista ja toisten mielestä taas rauhankasvatus ja väkivaltaisen radikalisoitumisen käsittely eivät kuulu varhaiskasvatukseen. Jotkut pilotoijat mainitsivat, etteivät halua huolestuttaa lapsia ympäristöhuolilla. Lisäksi mietittiin, minkä verran varhaiskasvatuksessa on ylipäätään mielekästä pohtia asioita globaalisti.

Pilottitutkimuksemme mukaan yleisesti ottaen kestävyyteen liittyvät aiheet huomioidaan usein erillisinä ja pääosin aikuislähtöisellä tavalla. Kestävyyteen liittyvät aiheet koetaan tärkeiksi ja varhaiskasvatuksessa työskentelevät haluavat olla mukana rakentamassa hyvää tulevaisuutta. , mutta kuten edelliset esimerkit osoittavat, varhaiskasvatuksessa ilmenee myös ristiriitaisia käsityksiä siitä, millaisia asioita kestävyyskasvatukseen kuuluu ja miten sitä pitäisi eri ikäisten lasten kanssa toteuttaa. (Furu & Valkonen, tulossa.) Näyttää myös siltä, että varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt ja tavoitteet kestävän elämäntavan suhteen voivat jäädä osin toteutumatta. Vasuperustainen kestävän elämäntavan edistäminen ja ekologisen sivistyperustan luominen edellyttääkin varhaiskasvatustiimiltä perehtymistä aiheeseen, yhteistä reflektiota toteutettavasta pedagogiikasta sekä sitoutumista kestävän varhaiskasvatuksen vahvistamiseen. PROSUS-työkalu tarjoaa tähän kehittämistyöhön konkreettista apua.

Työkalun ansiona ovat kartoituslomakkeessa olevat kuvaukset pedagogisesta toiminnasta, jotka ottavat lapset mukaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Osin työkalua testanneet pitivät kuvauksia kunnianhimoisina. PROSUS-työkalun kuvaukset pedagogisesta toiminnasta ovat esimerkinomaisia, jotta oman toiminnan kartoittaminen ja uuden ideoiminen tiimissä ei koituisi liian työlääksi. Mielestämme lasten kanssa tulee käsitellä ekologista, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä monipuolisesti, myös niitä viheliäisimpiä ongelmia.  Uskomme myös, että varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuus pedagogiikasta ja oppimisesta auttaa mukauttamaan kestävyyskasvatuksen lapsiryhmälle mielekkääksi ja tarkoituksenmukaiseksi (OKM 2021, 85). 

Lapsilähtöisessä kestävyyskasvatuksessa onkin tärkeää löytää perusteita lasten toiveikkaalle tulevaisuudelle (ks. Värri 2020) ja tavoille tukea lapsen toimijuutta ekokriisissä. Lasten toiveikkuutta voidaan vahvistaa ottamalla heidän kokemuksensa vakavasti ja mahdollistamalla heille merkityksellinen toiminta hyvän elämän ehtojen säilyttämisessä ja tavoittelemisessa. Kun mietimme yhdessä, miksi ja miten, kehitämme ekososiaalista sivistystä ja resilienssiä vastata aikamme haasteisiin. Tämän sivistyskäsityksen perustan luominen on varhaiskasvatuksen tehtävä. Tässä tehtävässä on aiempaa systemaattisemmin huomioitava lasten tahto toimia ja kyky vaikuttaa yhteisiin asioihin.

Lähteet

Elliot, S., Ärlemalm-Hagsér, E. & Davis, J. (2020) Researching Early Childhood Education for Sustainability. Challenging Assumptions and Orthodoxies. Routledge.

Foster, R., Salonen, A.O. & Keto, S. (2019) Kestävyystietoinen elämänorientaatio pedagogisena päämääränä. Teoksessa T. Autio, Hakala, L. & T. Kujala (toim.) Siirtymiä ja ajan merkkejä koulutuksessa. Opetussuunnitelmatutkimuksen näkökulmia. Tampere University Press 2019, 121–143.

Furu, A-C., Wolff, L. & Suomela, L. (2018) Premisser för hållbarhet i den finländska utbildningen av lärare inom småbarnspedagogik – en kritisk granskning av visioner och verklighet. Utbildning och demokrati, 27 (2), 59–80.

Furu, A-C. & Heilala, C. (tulossa) Sustainability work in progress. Practices and pedagogies in Finnish early childhood education and care teaching practice settings. International Journal of Early Childhood Environmental Education.

Furu, A-C. & Valkonen, S. (tulossa) Gearing up sustainability work in Finnish ECEC – exploring practices and pedagogies by means of collegial reflection and discussion. International Journal of Early Childhood Environmental Education.

KARVI – Varhaiskasvatus­suunnitelman perusteiden 2016 toimeenpanon arviointi – Varhaiskasvatus­suunnitelmien käyttöönotto ja sisällöt (2018). Saatavilla (28.2.2021): https://karvi.fi/app/uploads/2018/08/Varhaiskasvatussuunnitelman-toimeenpanon-arviointi_2018.pdf

KARVI – Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa (2019) Saatavilla (28.2.2021): https://karvi.fi/app/uploads/2019/09/KARVI_1519.pdf

OKM – Varhaiskasvatuksen koulutuksen kehittämisohjelma 2021–2030 (2021) Saatavilla (28.2.2021): https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/c3fcbd64-498e-4a2e-bf3a-e6eaf438344b/3bd8dad2-9722-453a-ad2d-c65b2f811931/JULKAISU_20210113131855.pdf

Pekkarinen, E. & Tuukkanen, T. (2020) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4.

POPS – Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) Saatavilla (28.2.2021): https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

Reunamo, J. & Suomela, L. (2013) Education for sustainable development in early childhood education in Finland. Journal of teacher education for sustainability, 91–102.

Salonen, A.O. & Bardy, M. (2015) Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus 35(1), 4–15.

Siraj-Blatchford, J., Mogharreban, C. & Parks, A. (Eds.) (2016) International Research on Education for Sustainable Development in Early Childhood. Springer.  

Valkonen, S. & Furu, A-C. (tulossa) Critical discourse analysis of sustainability education in Finnish early childhood education and care through the lens of national and local curricula.

Vasu – Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) Saatavilla (2.3.2021): https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Värri, V-M. (2018) Kasvatus ekokriisin aikana. Tampere: Vastapaino

Värri, V-M. (2020) Miten päästä onkalosta? Kasvatuksen tärkein tehtävä ekokriisin aikakaudella. Saatavilla (28.2.2021): https://projects.tuni.fi/nyt/blogi/miten-paasta-onkalosta/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s