Mitä leikkijän mielessä liikkuu? Huomioita pienten lasten esineleikistä ja symbolisesta ajattelusta.

Vieraskynässä Pekka Mertala

 

Leikki on yksi varhaiskasvatuksen keskeisimmistä käsitteistä (esim. Pramling-Samuelson & Johansson, 2006; Van Oers & Dujikers, 2013) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2016) se mainitaan kokonaista 102 kertaa. Samanaikaisesti leikki on myös yksi vaikeimmin määriteltävistä inhimillisen toiminnan muodoista (Sutton-Smith 2001). Mistä esimerkiksi voimme tietää, milloin lapsi leikkii ja milloin ei? Nukkarissa paikoillaan pötköttävä lapsi voi aivan hyvin leikkiä olevansa syvähorroksessa galaksista toiseen matkustaa avaruusseikkailija tai satavuotista untaan nukkuva prinsessa ruusunen.

Tässä kirjoituksessa avaan leikin monisäikeisyyttä keskittyen pienten, alle kolmevuotiaiden lasten esineleikkiin. Esineleikillä tarkoitan leikkiä, jossa lapsi hyödyntää leikkikaluja tai muita esineitä tai luonnonmateriaaleja leikkitoiminnassaan (Piaget 1962; Vygotsky 1976, 1978). Esineleikki voidaan jakaa edelleen funktionaalisen ja symboliseen esinemanipulaatioon, jotka pohjautuvat joko funktionaaliseen tai symboliseen ajatteluun (Mertala, Karikoski, Tähtinen & Sarenius 2016). Kyseinen ikävaihe on esineleikin näkökulmasta hedelmällinen tarkastelukohde, sillä juuri sen aikana leikki alkaa muuntua funktionaaliseen ajatteluun pohjaavasta funktionaalisesta esinemanipulaatiosta (esim. pallon vierittäminen) kohti symbolista ajattelua hyödyntävää symbolista esinemanipulaatiota (esim. pallon syöminen omenana) (Cohen 1993; Hännikäinen 1992; Vygotski 1976, 1978). Toisin sanoen, lasten leikkejä havainnoimalla, voimme tehdä tulkintoja heidän ajattelunsa muotoutumisesta ja kehittymisestä.

On kuitenkin muistettava, että leikissä kaikki ei ole aina sitä, miltä päällepäin näyttää. Lapset esimerkiksi oppivat, miten puhelinta pidetään kädessä ja korvalla sekä miten siihen vastataan huomattavasti varhemmin kuin ymmärtävät sen, mitä puhelimeen puhuminen oikeastaan onkaan (Bretherton 1984). Puhelinleikki on –etenkin ensimmäisen ikävuoden alussa– ympäristön esimerkistä opittu maneeri, ei symbolileikki, jossa langanpäässä on kuvitteellinen toinen. Tämä huomio asettaa symbolista ajattelua hyödyntävälle symboliselle ja funktionaaliselle manipulaatiolle eräänlaisen ”nimeämisvaateen”. Toisin sanoen, leikkijän toiminnasta on käytävä yksiselitteisesti ilmi, että symbolista ajattelua edellyttävä funktionaalinen tai symbolinen manipulaatio on tarkoituksellista ja tietoista.

Selvennän seuraavaksi konkreettisen esimerkin avulla sitä, mitä edeltävä käsiteviidakko käytännössä tarkoittaa ja miten symbolisen ajattelun ilmaantuminen voi näkyä lasten leikeissä.

Okko (1v 9kk) kaivaa lastenhuoneen lelulaatikosta isosiskon leikkihiustenkuivaajan. Napista painamalla laite alkaa hurista. Okko ei kuitenkaan ryhdy kuivaamaan hiuksiaan tai leikkimään kampaajaa. Hän kantaa hiustenkuivaimen oman potkuautonsa penkin alla olevaan lokeroon ja alkaa kruisailla tyytyväisenä pitkin taloa. Ja mikäs kruisaillessa, sillä nyt autossa on moottori.

Potkuautolla ajelu itsessään on rinnastettavissa lapsen ensimmäisiin puhelinleikkeihin, sillä autolla liikkuminen ei välttämättä tarkoita, että lapsi leikkisi ajavansa oikealla autolla. Hän vain tietää, miten kyseistä esinettä manipuloidaan ilman, että hän liittää siihen mitään symbolista ainesta. Toisin sanoen, kyse on funktionaalisesta ajattelusta juontavasta funktionaalisesta esinemanipulaatiosta, joka ei eroa pallon potkaisemisesta tai palikoiden pinoamisesta. Okon tapauksessa hiustenkuivaaja ilmaisee symbolisen ajatetun olemassaolon. Moottorin lisääminen autoon tekee kruisailusta symbolista ajattelua hyödyntävää funktionaalista esinemanipulaatiota, sen osoittaessa, että kyseessä on nimenomaisesti autolla ajaminen ei vain liikkumisen mahdollistavalla esineellä potkuttelu. Hiustenkuivaajan valjastaminen auton moottoriksi puolestaan sijoittuu symbolisesta ajattelusta kumpuavaksi symboliseksi manipulaatioksi, jossa esineelle –tässä tarkemmin esineen tuottamalle äänelle– annetaan uusi ja alkuperäisestä poikkeava merkitys.

Pienet teot leikeissä kertovat usein suurista asioista pienen lapsen ajattelussa.

Esimerkkinä käyttämäni tapahtumaketju toistuu kodissamme nykyään lähes päivittäin. Vaikka moottorin asentaminen vie yleensä vain minuutin tai kaksi (kolme, jos hiustenkuivaaja on väärässä laatikossa), on se esineleikin näkökulmasta erittäin merkitystiheä ja vivahteikas tapauskuvaus. Se myös kertoo paljon Okon ajattelun kehittymisestä ja ohjaa minua vanhempana lisäämään ja rikastamaan yhteisten leikkiemme symbolisia aineksia. Pienet teot leikeissä kertovat usein suurista asioista pienen lapsen ajattelussa. Tällä kirjoituksella haluankin kannustaa ja rohkaista varhaiskasvatuksen henkilöstöä vielä entistäkin systemaattisempaan leikin havainnoimiseen sekä havaintoperustaisen pedagogiseen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Lähteet

Bretherton, I. (1984). Representing the social world in symbolic play: Reality and fantasy. Teoksessa I. Bretherton (toim.) Symbolic play: The development of social understanding. New York, NY: Academic Press. 3-41.

Cohen, D. (1993). Development of Play. Florence, KY: Routledge

Hännikäinen, M. (1992) Roolileikkiin siirtyminen leikin kehitysvaiheena: Piagetilainen näkökulma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Mertala, P., Karikoski, H., Tähtinen, L., & Sarenius, V. M. (2016). The value of toys: 6–8-year-old children’s toy preferences and the functional analysis of popular toys. International Journal of Play, 5(1), 11-27.

Opetushallitus (2016). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 17.

Piaget, J. (1962). Play, dreams and imitation in childhood. Abingdon: Routledge.

Pramling Samuelsson, I., & Johansson, E. (2006). Play and learning—inseparable dimensions in preschool practice. Early Child Development and Care, 176(1), 47-65.

Sutton-Smith, B. (2001). The ambiguity of play. Cambridge, MA: Harvard University Press.

Van Oers, B., & Duijkers, D. (2013). Teaching in a play-based curriculum: Theory, practice and evidence of developmental education for young children. Journal of Curriculum Studies, 45(4), 511-534

Vygotski, L.S. (1976). Play and its Role in the Mental Developmnet of Child. Teoksessa J. Bruner, A. Jolly & K. Sylva (toim.) Play: It’s Role in Development and Evolution. New York: Basic Books. 537–554.

Vygotski, L.S. (1978). Interaction between learning and development Teoksessa M. Cole, V. Steiner, S. Scribner, & E. Souberman (toim.) L. S. Vygotsky: Mind in Society. Cambridge, Mass: Harvard University Press. 79–91