Marjo Mäntyjärvi on varhaiskasvatuksen asiantuntija, jolla on kokemusta sekä varhaiskasvatuksen hallinnosta, johtamisesta käytännön varhaiskasvatustyöstä päiväkodeissa, että erilaisista tutkimus-, kehittämis- ja arviointihankkeista. Marjo tekee väitöstutkimusta yksityisen varhaiskasvatuksen johtamisesta ja toimii ylitarkastajana varhaiskasvatuksessa. Marjon erityisosaamisalueita ovat: johtajuus, valvonta, varhaiskasvatus, laadun arviointi, pedagoginen johtajuus, vasutyöskentely, tiimivalmennus ja työhyvinvointi.

Kuvassa Maria Saloranta (vas.) ja Saara Loukola (oik.)

Saara Loukola (KK, VO, FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa antirasismia ja rasismia käsittelevässä RILSE-projektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja, ja työskennellyt Suomen lisäksi opettajana Turkissa, Thaimaassa ja Israelissa. Loukola on työskennellyt koulutussuunnittelijana antirasismin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvojen teemojen parissa, ja pitää yhä täydennyskoulutuksia aiheista erityisesti varhaiskasvatuksen opettajille.

Maria Saloranta (Ped. Kand [VO], FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ALLBINK (Kaikki lapset mukana!) tutkimusprojektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja suorittanut maisterin tutkinnon viestinnästä Göteborgin yliopistosta. Saloranta on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja varajohtajana päiväkodeissa ja johtanut varhaiskasvatukseen liittyvää kehitysprojektia Marthaförbundetissä.

Vieraskynässä Anu Palojärvi

Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä.  Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää. 

Anu Palojärvi

Vieraskynässä Arniika Kuusisto, Katri Pardon, Saila Poulter, Lassi Lavanti, Lari Launonen, Katja Castillo, Roosa Segersvärd & Liam Gearon

Pandemian jälkimainingeissa maailmalla kuohuu. Sotauutiset sekä ilmastokriisi lajikatoineen työntyvät myös pienten lasten elinpiiriin vähintäänkin sivukorvalla tavoitettujen uutisten ja ympäristön huolipuheen kautta. Samaan aikaan yhteiskunta eriytyy sekä arvojen että hyvinvoinnin kasautumisen osalta. Lapsiköyhyys ja monenlaiset arjen haasteet koskettavat monien lasten ja perheiden elämää. 

”Lapsi ajassa: eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa” -tutkimushankkeen tutkijoita, oik. ylh. Liam Gearon, Saila Poulter, Jonna Kangas, Katja Castillo, Arniika Kuusisto. oik. ah. Katri Pardon, Lassi Lavanti, Lari Launonen. Kuvasta puuttuu Roosa Segersvärd.

Vieraskynässä Paula Loukkola

”Tätä [keskustelua Oonan kanssa] on odotettu”. Näin toteaa äiti varhaiskasvatuksen opettajalle lapsensa varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelun (myöh. vasu-keskustelu) alussa. Opettaja vastaa äidille hieman yllättyneenä, mutta hyvillään: ”No hyvä, tosi mukava jutella Emmistä” (Loukkola, Puroila & Uitto, 2024, 151). Tämä aineistoesimerkki johdattelee lukijaa blogikirjoitukseni keskeiseen teemaan, huoltajien ja varhaiskasvatuksen opettajien välisiin vasu-keskusteluihin. Kirjoitus pohjautuu väitöskirjatutkimukseni osajulkaisuun (Loukkola, Puroila & Uitto, 2024), jossa tarkastelemme kollegojeni kanssa kerronnallisen tutkimuksen keinoin sekä Martin Buberin (1987 [1923]) suhteisuuteen liittyvän teorian johdattelemana kolmea videoitua vasu-keskustelua. Tutkimusaineistomme keskusteluista yhdessä oli mukana äiti, isä ja opettaja, kahdessa äiti sekä opettaja. Lapset ja tutkijat eivät olleet mukana keskusteluissa.

Paula Loukkola

Vieraskynässä Samuli Ranta

Viime vuosina suomalainen varhaiskasvatus on saanut paljon mediahuomiota. Tulkintani mukaan median kiinnostus heräsi erityisesti vuonna 2018. Samaisena keväänä neuvoteltiin työehtosopimuksista, syntyi Ei leikkirahaa -kansanliike sekä varhaiskasvatuslaki valmisteltiin ja se annettiin eduskunnalle hyväksyttäväksi. Vireillä olevat asiat herättivät paljon tunteita puolesta ja vastaan. Uutisia tuottivat aktiivisesti yksittäiset henkilöt, järjestöt ja ammattiyhdistykset. Ei leikkirahaa -kansanliike puolestaan sai myös muut kuin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät noteeraamaan alan ongelmakohtia, ennen kaikkea alan palkkatasoa. Eikä alan epäkohtien esille tuominen ollut aiemminkaan poikkeuksellista, mutta nyt uutisointi näytti saavuttavan laajalti myös alan ulkopuolisia henkilöitä ja median kiinnostus varhaiskasvatusta kohtaan on jatkunut aktiivisena myös näiden tapahtumien jälkeen. Uutisoinnissa on tuotu esille haasteita muun muassa taloudellisista vaikeuksista, huolta lasten hyvinvoinnista ja henkilöstöresurssien puutteesta julkisella ja yksityisellä sektorilla (ks. esim. Ranta & Sintonen, 2023). Uutisoinnin kohteena ovat siis olleet erityisesti erilaiset ongelmat ja haasteet. Myös Varhaiskasvatuksen kehittämisfoorumin loppuraportissa todettiin negatiivisen puheen yleistyneen varhaiskasvatuksessa (Halttunen ym., 2024). Sosiaalinen media on auttanut nostamaan näitä ongelmia esiin ja myös julkisuuden henkilöt ovat osallistuneet antamaan tukensa varhaiskasvatuksen ongelmakohtien korjaamiseksi.

Samuli Ranta

Kasvatustieteen tohtori ja yliopistonlehtori (Lapin yliopisto) Samuli Ranta on tunnettu luennoitsija ja varhaiskasvatuksen puolestapuhuja. Hänen tutkimusintressejä motivoivat erityisesti, miten henkilöstö voi tukea lasten oppimismotivaatiota ja hyvinvointia. Tällä hetkellä tutkimukset keskittyvät varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen kehittämiseen, varhaiskasvatuksessa toteuttavaan tiimityöhön ja tiimijohtajuuteen.

Ensi viikon vieraskynässä hän tarkastelee varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ajatuksiin alaan kohdistuvasta mediauutisoinnista.