Varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousee, mutta jääkö osa lapsista jälkeen? –  Varhaiskasvatuksen osallistumisen eriytyminen

Vieraskynässä Johanna Lammi-Taskula

Laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut mahdollistavat pienten lasten molempien vanhempien työssäkäynnin ja tukevat lasten myönteistä kehitystä erityisesti sosioekonomisesti heikommasta asemasta tulevien kohdalla (Van Huizen & Plantenga, 2018; Gruber ym. 2023). Euroopan unionin vuonna 2022 päivittämä ns. Barcelonan tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä lähes kaikki kolme vuotta täyttäneet lapset (vähintään 96 %) osallistuisivat varhaiskasvatukseen; alle kolmevuotiaista tavoiteltu osuus on 45 prosenttia (Eurooppa-neuvosto, 2022). 

Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen onkin yleistynyt Euroopassa, mutta maiden välillä on kuitenkin eroja osallistumisasteen kehityksessä, erityisesti alle kolmevuotiaiden osalta. Osallistumisasteen vaihtelu eri maiden välillä  heijastaa eroja muun muassa perhevapaajärjestelmissä (Blum ym. 2023) sekä varhaiskasvatuksen saatavuudessa, saavutettavuudessa ja laadussa (Eurydice 2023).

Suomessa tuetaan kaikkien lasten osallistumista varhaiskasvatukseen: lapsen subjektiivinen oikeus ei riipu vanhempien työtilanteesta, ja palvelu on edullista tai osalle jopa ilmaista. Suomi ei kuitenkaan ole aivan yltänyt Barcelonan tavoitteeseen sen paremmin yli kuin alle kolmevuotiaidenkaan lasten osalta.  Vuonna 2022 varhaiskasvatukseen osallistui 3-5 -vuotiaista 89 prosenttia ja 0-2 -vuotiaista 40 prosenttia (Tilastokeskus 2023). Toki suuri osa alle 1-vuotiaista on vielä kotihoidossa vanhemman ollessa vanhempainvapaalla, mutta mahdollisuus kotihoidontukeen lisää kotihoidossa olevien osuutta myös 1-2 -vuotiailla lapsilla ja jossain määrin myös heidän vanhemmilla sisaruksillaan. Varhaiskasvatukseen osallistumisaste on kuitenkin 2010-luvulla noussut etenkin kaksivuotiaiden lasten ikäryhmässä.

Vanhempien koulutustausta yhteydessä lapsen varhaiskasvatukseen osallistumiseen

Samalla kun varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Euroopassa noussut, se on monissa maissa eriytynyt aiempaa vahvemmin lapsen perhetaustan mukaan. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen muita yleisemmin (Van Lancker & Ghyses, 2016). Monissa maissa eriytyminen on johtunut ongelmista palvelujen saatavuudessa (Pavolini & Van Lancker, 2018). Euroopan neuvoston päivitetyissä, varhaiskasvatusta koskevissa Barcelonan tavoitteissa korostetaan paitsi varhaiskasvatuspalveluiden saatavuutta, myös saavutettavuutta ja laatua sekä kohtuuhintaisuutta ja köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien lasten osallistumisen varmistamista (Eurydice 2023).

Tarkastelimme omassa, EU-Silc-väestökyselyyn perustuvassa tutkimuksessamme (Välimäki ym. 2024) viimeaikaista kehitystä alle kolmevuotiaiden lasten osallistumisessa varhaiskasvatukseen äitien koulutustason mukaan eri Euroopan maissa. Havaitsimme, että myös Suomessa on eroja perhetaustan mukaan: korkeasti koulutettujen äitien lapsilla osallistumisaste oli yli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi kuin matalasti koulutetuilla. Ero voi todellisuudessa olla suurempikin, sillä matalasti koulutetut vastaavat kyselyihin muita vähemmän. 

Koulutusryhmien väliset erot alle kolmevuotiaiden varhaiskasvatukseen osallistumisessa ovat analyysimme mukaan Suomessa pysyneet suunnilleen samalla tasolla viimeisen vuosikymmenen ajan. Voikin todeta, että Suomi on onnistunut kasvattamaan alle kolmevuotiaiden lasten varhaiskasvatukseen osallistumisastetta ilman, että äidin koulutustaustaan liittyvä eriarvoistuminen olisi vähentynyt.

Kotihoidontuki siirtää varhaiskasvatuksen aloittamista

Lapsiperheiden lastenhoidon ratkaisujen taustalla on sekä rakenteellisia että kulttuurisia tekijöitä (Alasuutari ym. 2022). Suomessa alle kolmevuotiaiden Euroopan tasollakin matala osallistumisaste ja koulutusryhmien väliset erot selittyvät pitkälti kotihoidontuella, joka on suosittu etuus pikkulapsiperheissä. Valtaosa perheistä käyttää sitä jonkin aikaa vanhempainvapaan jälkeen (Lammi-Taskula ym. 2023), mutta matalammin koulutetut vanhemmat, erityisesti äidit, käyttävät kotihoidon tukea pidempään kuin korkeasti koulutetut (Österbacka & Räsänen 2022; Miettinen & Saarikallio-Torp, 2023). Lapsen pitkä kotihoito yhdistyy myös heikompaan työmarkkina-asemaan, sillä vailla voimassa olevaa työsuhdetta olevat äidit käyttävät kotihoidon tukea muita pidempään (Närvi 2017; Räsänen ym. 2020; Närvi ym. 2023).

Pienten lasten vanhemmille suunnatuissa kyselyissä nousevat esille koulutusryhmien väliset erot myös käsityksissä varhaiskasvatuksen sopivasta aloitusiästä (Miettinen & Saarikallio-Torp 2020; Kinnunen ym. 2023). Korkeintaan kahden vuoden ikää pitää sopivana aloitusikänä selvästi suurempi osuus korkeasti koulutetuista vanhemmista, ja koulutusryhmien erot korostuvat erityisesti äideillä. Isät, jotka harvemmin itse pitävät pitkiä perhevapaita, ovat äitejä valmiimpia laittamaan lapsen kodin ulkopuoliseen varhaiskasvatukseen hieman nuorempana.

Lopuksi

Pitääkö vähemmän koulutettujen äitien lasten vähäisemmästä osallistumisesta tai myöhäisemmästä varhaiskasvatuksen aloitusiästä sitten olla huolissaan? Oppimisen perusta luodaan jo varhaiskasvatuksessa, ja heikoilla oppimistuloksilla on kauaskantoisia seurauksia lasten ja nuorten elämänkulussa. Vuonna 1997 syntyneitä käsitellyt tutkimus osoitti, että kotihoidossa ennen koulun alkua olleet lapset pärjäsivät peruskoulussa varhaiskasvatuksessa olleita heikommin (Hiilamo ym. 2018). Tuoreimmat PISA-tulokset kertovat, että korkeamman sosioekonomisen aseman oppilailla on keskimäärin paremmat oppimistulokset ja sosioekonominen eriytyminen on 2000-luvulla kasvanut (Hiltunen ym. 2023). Lasten välisen eriarvoisuuden ehkäisemiseksi tulisi pohtia sellaisia yhteiskuntapoliittisia toimia, joilla edistetään kaikkien lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia osallistua heidän kehitystään tukeviin, laadukkaisiin varhaiskasvatuspalveluihin.

Kuvituskuvat Pexels

Lähteet

Blum, S., Dobrotić, I., Kaufman, G., Koslowski, A. and Moss, P. (eds. 2023) International Review of Leave Policies and Research 2023. Available at: https://www.leavenetwork.org/annual-review-reports/

Eurooppa-neuvosto (2022). Council Recommendation of 8 December 2022 on early childhood education and care: the Barcelona targets for 2030 (2022/C 484/01). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:32022H1220(01) 

Eurydice (2023). Structural indicators for monitoring education and training systems in Europe – 2023: Early childhood education and care. Eurydice report. Luxembourg: Publications Office of the European Union. 

Gruber, J., Kosonen, T. & Huttunen, K. (2023). Paying Moms to Stay Home: Short and Long Run Effects on Parents and Children. National Bureau of Economic Research Working Paper Series 30931.

Hiilamo, H., Merikukka, M., & Haataja, A. (2018). Long-Term Educational Outcomes of Child Care Arrangements in Finland. SAGE Open, 8(2). https://doi.org/10.1177/2158244018774823

Hiltunen, J., Ahonen, A., Hienonen, N., Kauppinen, H., Kotila, J., Lehtola, P., Leino, K., Lintuvuori, M., Nissinen, K., Puhakka, E., Sirén, M., Vainikainen, M. & Vettenranta, J. (2023) PISA 2022 ensituloksia. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-949-3

Kinnunen, A., Saarikallio-Torp, M., Lammi-Taskula, J., Miettinen, A. & Närvi, J. (2023) Vanhempien arvomaailma heijastuu varhaiskasvatuksen aloitusikään. Kelan tutkimusblogi 11.9.2023. https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/786227/vanhempien-arvomaailma-heijastuu-varhaiskasvatuksen-aloitusikaan

Lammi-Taskula, J., Miettinen, A. and Närvi, J. (2023) ‘Finland country note’, in Blum, S., Dobrotić, I., Kaufman, G., Koslowski, A. and Moss, P. (eds.) International Review of Leave Policies and Research 2023. Available at: https://www.leavenetwork.org/annual-review-reports/ 

Miettinen, A. & Saarikallio-Torp, M. (2020) Vanhempien mielestä 1,5–2 vuotta on sopiva ikä lapselle aloittaa kodin ulkopuolisessa hoidossa. Kelan tutkimusblogi 9.9.2020. https://tietotarjotin.fi/tutkimusblogi/723119/vanhempien-mielesta-15-2-vuotta-on-sopiva-ika-lapselle-aloittaa-kodin-ulkopuolisessa-hoidossa

Miettinen, A. & Saarikallio-Torp, M. (2023) Äitien kotihoidon tukijaksot lyhentyneet – väestöryhmittäiset erot yhä suuria. Yhteiskuntapolitiikka 88 (2023):2. https://www.julkari.fi/handle/10024/146467

Närvi, J. (2017) Äitien perhevapaat ja osallistuminen työelämään. Teoksessa Salmi, M. & Närvi, J. (toim.): Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: THL, 64–104.

Närvi J., Kinnunen, A., Lammi-Taskula, J., Miettinen, A. & Saarikallio-Torp, M. (2023).  Äitien kotihoidon tuen käytössä näkyvät niin työtilanne kuin hoivaihanteet – Perhevapaakyselyn 2022 tuloksia. THL Tutkimuksesta Tiiviisti 7/2023. https://www.julkari.fi/handle/10024/146075

Pavolini, E. & Van Lancker, W. (2018). The Matthew effect in childcare use: A matter of policies or preferences? Journal of European Public Policy, 25(6), 878–893. https://doi.org/10.1080/13501763.2017.1401108

Räsänen T, Miettinen A ja Saarikallio-Torp M (2020). Äidin työmarkkina-asema vaikuttaa kotihoidon pituuteen. Talous ja Yhteiskunta 1/2020. https://labore.fi/t&y/aidin-tyomarkkina-asema-ja-lasten-kotihoidon-pituus/

Van Huizen, T. & Plantenga, J. (2018). Do children benefit from universal early childhood education and care? A meta-analysis of evidence from natural experiments. Economics of Education Review, 66, 206–222. https://doi.org/10.1016/j.econedurev.2018.08.001

Van Lancker, W. & Ghysels, J. (2016). Explaining patterns of inequality in childcare service use across 31 developed economies: A welfare state perspective. International Journal of Comparative Sociology, 57(5), 310–337. https://doi.org/10.1177/0020715216674252

Välimäki, S., Lammi-Taskula, J., Mesiäislehto, M., & Närvi, J. (2024) Growing inequality and diverging paths in early childhood education and care: Educational disparities in Europe. SocArXivPapers 9.2.2024. https://doi.org/10.31235/osf.io/8fbgm