Kieli-, kulttuuri- ja katsomusinklusiivisen pedagogiikan tulevaisuuden kehityssuuntia suomalaisessa varhaiskasvatuksessa
Ensi viikolla vieraskynässä Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Jonna Kangas ja Monika Haanpää
Kuvassa vasemmalta oikealle. Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Monika Haanpää ja Jonna Kangas
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Jonna Kangas ja Monika Haanpää”Hyvää kesää 2025
Tutkittua varhaiskasvatuksesta lomailee heinäkuun ja kiittää kaikkia lukijoitaan kuluneesta toimikaudesta! Palaamme uusien tekstien kanssa syyskuussa!
Jatka lukemista ”Hyvää kesää 2025”Kohti kestävää johtajuutta – työn merkityksellisyys, toivo ja tunnetuki varhaiskasvatuksessa
Vieraskynässä Sanna Parrila ja Marjo Mäntyjärvi
Kanadalainen professori Andy Hargreaves totesi jo vuonna 2006 “the time for sustainable leadership has arrived”. Nyt tuo aika on toden teolla käsillä – erityisesti varhaiskasvatuksessa, jossa monet muutokset, resurssi- ja aikapaineet sekä isommat ja pienemmät kriisitilanteet haastavat johtajuutta monin tavoin. Kestävä johtajuus heijastuu myös kestävään pedagogiikkaan, jossa lasta ei kiirehditä suorittamaan varhaiskasvatusta, jossa lapsella on aikaa olla, kohdata, tuntea, innostua ja joskus jopa tylsistyä.
Jatka lukemista ”Kohti kestävää johtajuutta – työn merkityksellisyys, toivo ja tunnetuki varhaiskasvatuksessa ”Vieraskynässä Sanna Parrila ja Marjo Mäntyjärvi
Marjo Mäntyjärvi on varhaiskasvatuksen asiantuntija, jolla on kokemusta sekä varhaiskasvatuksen hallinnosta, johtamisesta käytännön varhaiskasvatustyöstä päiväkodeissa, että erilaisista tutkimus-, kehittämis- ja arviointihankkeista. Marjo tekee väitöstutkimusta yksityisen varhaiskasvatuksen johtamisesta ja toimii ylitarkastajana varhaiskasvatuksessa. Marjon erityisosaamisalueita ovat: johtajuus, valvonta, varhaiskasvatus, laadun arviointi, pedagoginen johtajuus, vasutyöskentely, tiimivalmennus ja työhyvinvointi.
Jatka lukemista ”Vieraskynässä Sanna Parrila ja Marjo Mäntyjärvi”Varhaiskasvatus: tuhannen taalan paikka antirasistiselle työlle?
Vieraskynässä Saara Loukola ja Maria Saloranta
Antirasismia ja rasismia varhaiskasvatuksessa käsittelevien tutkimustemme ja pitämiemme henkilöstön täydennyskoulutusten kautta olemme saaneet kuulla perusteluita, miksi juuri tietyssä päiväkodissa ei tarvita antirasistista pedagogiikkaa. Sekä lapsiryhmän ja alueen monikulttuurisuus kuin myös oletettu samankaltaisuus voidaan nähdä perusteluna sille, että antirasismille ei ole tarvetta. Toisaalta, kuten eräs haastateltavistamme, varhaiskasvatuksen opettaja Elli, toteaa: ”meillä on tuhannen taalan paikka varhaiskasvatuksessa tehdä kaikkea antirasistista työtä.” Kuten myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2025) on antirasismin käsitteen määritellyt, ymmärrämme sen tietoisena toimintana kaikkia rasismin muotoja vastaan. Tässä blogipostauksessa avaamme ajatusta siitä, missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia, kenen kanssa, ja miltä se voi näyttää.
Jatka lukemista ”Varhaiskasvatus: tuhannen taalan paikka antirasistiselle työlle?”Ensi viikolla vieraskynässä Saara Loukola ja Maria Saloranta
Kuvassa Maria Saloranta (vas.) ja Saara Loukola (oik.)
Saara Loukola (KK, VO, FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa antirasismia ja rasismia käsittelevässä RILSE-projektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja, ja työskennellyt Suomen lisäksi opettajana Turkissa, Thaimaassa ja Israelissa. Loukola on työskennellyt koulutussuunnittelijana antirasismin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvojen teemojen parissa, ja pitää yhä täydennyskoulutuksia aiheista erityisesti varhaiskasvatuksen opettajille.
Maria Saloranta (Ped. Kand [VO], FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ALLBINK (Kaikki lapset mukana!) tutkimusprojektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja suorittanut maisterin tutkinnon viestinnästä Göteborgin yliopistosta. Saloranta on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja varajohtajana päiväkodeissa ja johtanut varhaiskasvatukseen liittyvää kehitysprojektia Marthaförbundetissä.
Kielten oppimisen mahdollisuuksia ja iloa esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen
Vieraskynässä Anu Palojärvi
Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä. Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää.
Jatka lukemista ”Kielten oppimisen mahdollisuuksia ja iloa esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen”Vieraskynässä Anu Palojärvi
Anu Palojärvi
Jatka lukemista ”Vieraskynässä Anu Palojärvi”Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen varhaiskasvatuksessa – Yhteisöllisyys työn voimavarana
Vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen
Työhyvinvointia on tutkittu laajasti 2000-luvulla, keskittyen kuitenkin pitkälti yksilöllisiin näkökulmiin, kuten työkyvyn, stressin ja työtyytyväisyyden kaltaisiin työhyvinvoinnin ilmiön erillisiin ulottuvuuksiin. Yksilöön keskittyvää lähestymistapaa voidaan kritisoida siitä, että se sivuuttaa työhyvinvoinnin yhteisöllisen ulottuvuuden sekä perustehtävään – opetukseen ja kasvatukseen – liittyvät hyvinvoinnin näkökulmat (Onnismaa, 2010). Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa hyvinvointi nähdään kokemuksena merkityksellisyydestä, osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta, on vasta vähitellen yleistymässä (Martela, 2025). Tässä tekstissä tarkastelemme työhyvinvointia tästä ihmisen perustarpeisiin kiinnittyvästä eudaimonisesta näkökulmasta, jolloin hyvinvointi rakentuu myös johtamisen laadun ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden kautta (Laine ym., 2016; Ryan & Deci, 2001; 2017). Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, miten työn merkityksellisyyden kokemus ja osallisuus voivat vahvistaa hyvinvointia varhaiskasvatuksen johtamisen kontekstissa.
Jatka lukemista ”Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen varhaiskasvatuksessa – Yhteisöllisyys työn voimavarana”
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 