Kielten oppimisen mahdollisuuksia ja iloa esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen

Vieraskynässä Anu Palojärvi

Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä.  Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää. 

Jatka lukemista ”Kielten oppimisen mahdollisuuksia ja iloa esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen”

Vieraskynässä Anu Palojärvi

Anu Palojärvi

Jatka lukemista ”Vieraskynässä Anu Palojärvi”

Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen varhaiskasvatuksessa – Yhteisöllisyys työn voimavarana

Vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen

Työhyvinvointia on tutkittu laajasti 2000-luvulla, keskittyen kuitenkin pitkälti yksilöllisiin näkökulmiin, kuten työkyvyn, stressin ja työtyytyväisyyden kaltaisiin työhyvinvoinnin ilmiön erillisiin ulottuvuuksiin. Yksilöön keskittyvää lähestymistapaa voidaan kritisoida siitä, että se sivuuttaa työhyvinvoinnin yhteisöllisen ulottuvuuden sekä perustehtävään – opetukseen ja kasvatukseen – liittyvät hyvinvoinnin näkökulmat (Onnismaa, 2010). Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa hyvinvointi nähdään kokemuksena merkityksellisyydestä, osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta, on vasta vähitellen yleistymässä (Martela, 2025). Tässä tekstissä tarkastelemme työhyvinvointia tästä ihmisen perustarpeisiin kiinnittyvästä eudaimonisesta näkökulmasta, jolloin hyvinvointi rakentuu myös johtamisen laadun ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden kautta (Laine ym., 2016; Ryan & Deci, 2001; 2017). Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, miten työn merkityksellisyyden kokemus ja osallisuus voivat vahvistaa hyvinvointia varhaiskasvatuksen johtamisen kontekstissa.

Jatka lukemista ”Hyvinvoinnin ja osallisuuden johtaminen varhaiskasvatuksessa – Yhteisöllisyys työn voimavarana”

Ensi viikolla vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen

Reija Ahola (KK, KM) tekee väitöskirjatutkimustaan apurahatutkijana Helsingin yliopistossa. Aholan väitöstutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin, hyvinvoinnin johtamiseen, alan veto- ja pitovoimaan sekä alueellisen eriytymisen ehkäisemiseen näiden keinoin. Tutkimustyön ohella hän opettaa varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita sekä tekee koulutuksia erityisesti johtajuusteemoilla. Taustana hänellä on pitkä työkokemus varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen”

Varhaiskasvatus olemassaoloon liittyvää hyvinvointia tukemassa

Vieraskynässä Arniika Kuusisto, Katri Pardon, Saila Poulter, Lassi Lavanti, Lari Launonen, Katja Castillo, Roosa Segersvärd & Liam Gearon

Pandemian jälkimainingeissa maailmalla kuohuu. Sotauutiset sekä ilmastokriisi lajikatoineen työntyvät myös pienten lasten elinpiiriin vähintäänkin sivukorvalla tavoitettujen uutisten ja ympäristön huolipuheen kautta. Samaan aikaan yhteiskunta eriytyy sekä arvojen että hyvinvoinnin kasautumisen osalta. Lapsiköyhyys ja monenlaiset arjen haasteet koskettavat monien lasten ja perheiden elämää. 

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatus olemassaoloon liittyvää hyvinvointia tukemassa”

Ensi viikolla vieraskynässä Kuusisto, Pardon, Poulter, Lavanti, Launonen, Castillo, Segersvärd ja Gearon

”Lapsi ajassa: eksistentiaalinen resilienssi varhaislapsuudessa” -tutkimushankkeen tutkijoita, oik. ylh. Liam Gearon, Saila Poulter, Jonna Kangas, Katja Castillo, Arniika Kuusisto. oik. ah. Katri Pardon, Lassi Lavanti, Lari Launonen. Kuvasta puuttuu Roosa Segersvärd.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Kuusisto, Pardon, Poulter, Lavanti, Launonen, Castillo, Segersvärd ja Gearon”

Varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri nyt ja tulevaisuudessa

Vieraskynässä Hannele Roponen

Kulttuuri syö strategian aamupalaksi totesi Peter Drucker. Organisaatiolla olisi kuinka hyvä strategia, se ei toteudu käytännössä, jos kulttuuri ei tue sitä (Deal & Petersen, 2009). Organisaatiokulttuuriteoriat nousivat 1980-luvulla eräänlaisena vastalauseena vallitseville rakenteisiin ja rationaalisuuteen keskittyville paradigmoille (Seeck, 2021). Alettiin uskoa, että organisaation toiminnan syvä ymmärtäminen vaatii, että ymmärrämme myös sen kulttuuria ja eräänlaisia sisäisiä merkitysjärjestelmiä (Hatch 2018; Lumby, 2012). Kulttuuriteoriat näin ollen korostivat yhteisöllisyyttä ja jaettuja arvoja pelkän rationaalisuuden ja tehokkuuden sijaan (Lahtero 2011).

Jatka lukemista ”Varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri nyt ja tulevaisuudessa”

Ensi viikolla vieraskynässä Hannele Roponen

Hannele Roponen toimii varhaiskasvatuksen apulaisaluepäällikkönä Helsingin kaupungilla. Aiemmin Roponen on kouluttanut erityisesti kasvatus- ja koulutusalan johtajien tilaus- ja täydennyskoulutuksissa eli jatkuvan oppimisen parissa. Roposen tutkimustyö liittyy tiiviisti johtajuuteen kasvatus- ja koulutusalalla, ja hänen väitöskirjansa keskeisiä aiheita ovat varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri, jaettu johtajuus, asiantuntijaorganisaation johtaminen sekä laaja pedagoginen johtaminen. 

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Hannele Roponen”

Varhaisen matematiikan opetus ja sen kehittäminen

Vieraskynässä Piia Parviainen

Varhaisen matematiikan opetus voidaan määritellä tarkoituksenmukaiseksi matemaattiseksi vuorovaikutukseksi lasten ja aikuisten välillä tietoisesti harkituissa tilanteissa ja ympäristöissä, minkä tarkoituksena on edistää lasten matemaattisten taitojen oppimista sekä positiivista suhtautumista matemaattisiin ilmiöihin (Clements ym., 2023). Varhaisen matematiikan opetusta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, joten meiltä on puuttunut tieto siitä, miten opetus toteutuu, sekä millä tavoin eri tekijät sitä muovaavat.

Jatka lukemista ”Varhaisen matematiikan opetus ja sen kehittäminen”

Ensi viikolla vieraskynässä Piia Parviainen

Piia Parviainen

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Piia Parviainen”