Mari Saha, FT, dosentti, Tampereen Yliopisto

Mari Saha työskentelee varhaiskasvatuksen apulaisprofessorina sekä REAL-tutkimuskeskuksen varajohtajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän toimii vastuullisena tutkijana HyMy-hankkeessa, joka keskittyy työhyvinvointiin ja myötätuntokulttuuriin varhaiskasvatuksessa. Marin tutkimusintressit liittyvät opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin, työhyvinvoinnin johtamiseen, myötätuntokulttuuriin sekä vaativan monialaisen tuen ja varhaiserityiskasvatuksen kysymyksiin.

Linda Nurhonen, KM, Tampereen yliopisto

Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja sekä kasvatustieteiden maisteri. Linda työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa sekä osana HyMy -tutkimushankketta. Linda on myös väitöskirjatutkija ja hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti päiväkodin johtajien työhyvinvointiin. 

Sivi Harkoma, KM, Tampereen yliopisto

Sivi Harkoma on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen maisteri ja hän tutkii väitöskirjassaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välistä vuorovaikutusta. Sivillä on kokemusta myös varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista. Hän työskentelee apurahatutkijana HyMy-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri heijastuvat vuorovaikutuksen laatuun henkilöstön ja lasten välillä.

Mari Luosa, KM, Tampereen yliopisto

Mari Luosa on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Tällä hetkellä Mari työskentelee tutkijana HyMy-tutkimushankkeessa. Hänen oma väitöskirjansa paneutuu varhaiskasvatuksen konsultaation kehittämiseen. Maria kiinnostaa myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen ja tätä kautta hyvinvoinnin lisääminen.

Jenni Salminen, KT, dosentti, Jyväskylän yliopisto

Jenni Salminen työskentelee Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella yliopistonlehtorina ja hän on osa Tampereen yliopiston johtamaa Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -hankkeen tutkimusryhmää. Jennin tutkimuksen keskiössä on varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välinen vuorovaikutus. Häntä kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla vuorovaikutuksen piirteet ja laatu ovat yhteydessä lasten oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin sekä miten henkilöstön ominaisuudet ja kokemukset muokkaavat ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi hän on tutkinut myös kotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten kehitykseen ja oppimiseen.

Vieraskynässä Teemu Nikkola

Johdanto

Luovuuden merkitys on kiistaton: ilman luovuutta olisimme vielä kivikaudella. Ihmiset ovat aikojen alusta saakka luoneet kulttuuria eli tuottaneet sekä aineellisia että aineettomia artefakteja, joista osa on edelleen käytössä – vain hiukan kehittyneemmässä muodossa. Kivikaudella työkalut valmistettiin puusta, luusta tai kivestä, nykyään tekoäly on työkalu, jonka käyttöönotto on ajankohtainen asia myös varhaiskasvatuksessa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Teemu Nikkola” →

On aika hiljentyä joulun viettoon. Blogitiimi nostaa glögilasin huulilleen, laittaa villasukat jalkaa ja peiton korviin. Palaamme uusin kirjoituksin tammikuun puolessa välissä.

Kuluneen vuoden ja kaikki blogin kirjoitukset löydät TÄÄLTÄ.

Vieraskynässä Ville Mankki ja Sara Sintonen

Varhaiskasvatuksessa pätevän henkilöstön saatavuuteen on jo pitkään liittynyt ongelmia. Julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt etenkin suurten kaupunkien ja pääkaupunkiseudun työvoimapulaan (mm. Palkoaho, 2022). Kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatusjohtajat muun muassa ovat yhdessä vedonneet hallitukseen kiireellisten toimien puolesta päiväkotien “kriittisen” henkilöstövajeen ratkaisemiseksi (Aalto, 2023).

Tutkittua varhaiskasvatuksesta lomailee heinäkuun ja kiittää kaikkia lukijoitaan kuluneesta toimikaudesta! Palaamme uusien tekstien kanssa syyskuussa!

Vieraskynässä Saara Loukola ja Maria Saloranta

Antirasismia ja rasismia varhaiskasvatuksessa käsittelevien tutkimustemme ja pitämiemme henkilöstön täydennyskoulutusten kautta olemme saaneet kuulla perusteluita, miksi juuri tietyssä päiväkodissa ei tarvita antirasistista pedagogiikkaa. Sekä lapsiryhmän ja alueen monikulttuurisuus kuin myös oletettu samankaltaisuus voidaan nähdä perusteluna sille, että antirasismille ei ole tarvetta. Toisaalta, kuten eräs haastateltavistamme, varhaiskasvatuksen opettaja Elli, toteaa: ”meillä on tuhannen taalan paikka varhaiskasvatuksessa tehdä kaikkea antirasistista työtä.” Kuten myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2025) on antirasismin käsitteen määritellyt, ymmärrämme sen tietoisena toimintana kaikkia rasismin muotoja vastaan. Tässä blogipostauksessa avaamme ajatusta siitä, missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia, kenen kanssa, ja miltä se voi näyttää.

Vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen

Työhyvinvointia on tutkittu laajasti 2000-luvulla, keskittyen kuitenkin pitkälti yksilöllisiin näkökulmiin, kuten työkyvyn, stressin ja työtyytyväisyyden kaltaisiin työhyvinvoinnin ilmiön erillisiin ulottuvuuksiin. Yksilöön keskittyvää lähestymistapaa voidaan kritisoida siitä, että se sivuuttaa työhyvinvoinnin yhteisöllisen ulottuvuuden sekä perustehtävään – opetukseen ja kasvatukseen – liittyvät hyvinvoinnin näkökulmat (Onnismaa, 2010). Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa hyvinvointi nähdään kokemuksena merkityksellisyydestä, osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta, on vasta vähitellen yleistymässä (Martela, 2025). Tässä tekstissä tarkastelemme työhyvinvointia tästä ihmisen perustarpeisiin kiinnittyvästä eudaimonisesta näkökulmasta, jolloin hyvinvointi rakentuu myös johtamisen laadun ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden kautta (Laine ym., 2016; Ryan & Deci, 2001; 2017). Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, miten työn merkityksellisyyden kokemus ja osallisuus voivat vahvistaa hyvinvointia varhaiskasvatuksen johtamisen kontekstissa.

Reija Ahola (KK, KM) tekee väitöskirjatutkimustaan apurahatutkijana Helsingin yliopistossa. Aholan väitöstutkimus kohdistuu varhaiskasvatuksen työhyvinvointiin, hyvinvoinnin johtamiseen, alan veto- ja pitovoimaan sekä alueellisen eriytymisen ehkäisemiseen näiden keinoin. Tutkimustyön ohella hän opettaa varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoita sekä tekee koulutuksia erityisesti johtajuusteemoilla. Taustana hänellä on pitkä työkokemus varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana.

Vieraskynässä Hannele Roponen

Kulttuuri syö strategian aamupalaksi totesi Peter Drucker. Organisaatiolla olisi kuinka hyvä strategia, se ei toteudu käytännössä, jos kulttuuri ei tue sitä (Deal & Petersen, 2009). Organisaatiokulttuuriteoriat nousivat 1980-luvulla eräänlaisena vastalauseena vallitseville rakenteisiin ja rationaalisuuteen keskittyville paradigmoille (Seeck, 2021). Alettiin uskoa, että organisaation toiminnan syvä ymmärtäminen vaatii, että ymmärrämme myös sen kulttuuria ja eräänlaisia sisäisiä merkitysjärjestelmiä (Hatch 2018; Lumby, 2012). Kulttuuriteoriat näin ollen korostivat yhteisöllisyyttä ja jaettuja arvoja pelkän rationaalisuuden ja tehokkuuden sijaan (Lahtero 2011).