Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteiden maisteri. Tällä hetkellä hän työskentelee Tampereen yliopistossa yliopisto-opettajana, opettaen pääasiassa tulevia varhaiskasvatuksen opettajia. Opetustyön ohella Linda tekee väitöskirjaa, jossa hän tarkastelee päiväkodin johtajien työhyvinvointia.
Väitöskirjan toinen osatutkimus ”Pathways to work-related wellbeing: early childhood education leaders’ stories” julkaistiin viime vuoden lopussa. Tässä osatutkimuksessa keskityttiin erityisesti päiväkodin johtajien työhyvinvointiin tulevaisuuden näkökulmasta, hyödyntäen eläytymismenetelmää. Ensi viikon blogitekstissä Linda esittelee tutkimuksen keskeiset tulokset sekä holistisen työhyvinvoinnin määritelmän, jota hän käyttää omassa tutkimustyössään.
Vieraskynässä Saha, Nurhonen, Harkoma, Luosa & Salminen
Myötätunnon merkitys hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden perustana korostuu entisestään yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa eriarvoisuus kasvaa, keskusteluilmapiiri kärjistyy ja ihmisten keskinäinen luottamus horjuu. Tarvitsemme syvempää ymmärrystä siitä, mikä liittää ihmisiä yhteen ja luo kestäviä, hyvinvointia vahvistavia yhteisöjä. Tämä tarkoittaa toisen huomioimista, mielipahan ja ilon tunnistamista ja sensitiivistä kohtaamista. Myötätuntoinen toiminta rakentuu vähitellen oppimisen myötä, ja siksi varhaisvuodet ovat sen kannalta merkityksellisiä. Varhaiskasvatus tarjoaa päivittäin mahdollisuuksia tällaisiin myötätuntoisiin, yhteyttä rakentaviin tekoihin ja kohtaamisiin, jotka luovat pohjaa lasten ja henkilöstön hyvinvoinnille sekä kestäville ja inklusiivisille päiväkotiyhteisöille.
Kuva: Pexels
Myötätuntoa ja hyvinvointia tarvitaan varhaiskasvatuksen arjessa
Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -tutkimushanke tarkastelee myötätuntoa ja työhyvinvointia kokonaisuutena, jossa työntekijöiden jaksaminen, työyhteisön ilmapiiri ja ammattilaisten vuorovaikutus lasten kanssa kietoutuvat toisiinsa. Hankkeen lähtökohtana on ajankohtainen huoli alan kuormittavuudesta, henkilöstön vaihtuvuudesta sekä varhaiskasvatustyöhön kohdistuvasta tehokkuuden tavoittelusta ja työelämän kiihtymisestä (Saha ym. 2023; Cumming, 2017; Jennings ym. 2020). Aiempi tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvoinnilla on yhteys pedagogisen työn laatuun (Nislin, 2016; Penttinen ym., 2020). Useat tutkimukset ovat löytäneet positiivisen yhteyden työntekijöiden hyvinvoinnin ja paremman lapsiryhmän vuorovaikutuksen ja lasten tunnetaitojen tukemisen välillä (Cassidy ym., 2016), kun taas heikko hyvinvointi on yhdistetty sosiaalisiin ristiriitoihin lapsiryhmässä (Whitaker ym., 2015) sekä vähäisempään emotionaaliseen tukeen lapsille (Aboagye ym., 2020; Friedman Krauss ym., 2014). Näin ollen voidaan todeta, että henkilöstön hyvinvointi on tärkeää sekä henkilöstön itsensä, mutta myös ensisijaisen tärkeää varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Tämä tekee siitä paitsi työelämän, mutta myös vahvasti pedagogiikan ja lapsen edun kysymyksen.
Varhaiskasvatus on intensiivistä ihmissuhdetyötä, ja ammattilaisten vastuulla on tarjota lapselle laadukas, oppimista, kasvua ja hyvinvointia tukeva oppimisympäristö. Työ haastaa ammattilaisen emotionaalisesti, mutta mahdollistaa syviä merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia yhdessä lasten kanssa (Nislin, 2016). Työn emotionaaliset vaatimukset saattavat lisätä ammattilaisten tekemää tunnetyötä, jolla tarkoitetaan työssä koettujen tunteiden säätelemistä, näyttämistä ja peittämistä ammattiroolin edellyttämällä tai organisaation vaatimalla tavalla (Grandey ym., 2013; Hochschild, 2012). Myötätunnon merkitys työyhteisöjen hyvinvoinnille on havaittu aiemmissa tutkimuksissa, mutta lapsiryhmävuorovaikutuksen sekä ammattilaisen hyvinvoinnin ja tunnetyön välisiä yhteyksiä päiväkotitasoisessa tarkastelussa on selvitetty vähemmän. HyMy-tutkimushankkeessa selvitetään, millä tavoin päiväkotiyhteisön myötätuntoinen toimintakulttuuri voi tukea henkilöstöä selviämään työn emotionaalisista haasteista.
Kuva: Pexels
Myötätunto rakentuu ja sitä rakennetaan arjen vuorovaikutuksessa
Myötätuntoa pidetään perustavanlaatuisena ihmisten välisen toiminnan muotona, joka rakentuu kyvystä havaita toisen henkilön mielipaha, kokea siihen liittyvää huolta ja toimia toisen henkilön hyväksi (Keltner, 2009; Kanov ym., 2004). Empatiakyky liittyy hyvin läheisesti myötätuntoon. Sillä tarkoitetaan kykyä jakaa toisen henkilön tunteet ja aistia, mitä toinen tuntee. Empatiaan kuuluu myös pyrkimys reagoida myötätuntoisesti toisen kokeman ahdistuksen lievittämiseksi (Decety & Jackson, 2004). Organisaatiotutkimuksissa myötätuntoa on tarkasteltu vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä, jolla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia yhteisöjen toimintaan. Tutkimukset osoittavat, että myötätunto organisaatioissa on yhteydessä parempaan yhteistyöhön ja luottamukseen (Dutton ym., 2007) sekä keskimääräistä myönteisempään hyvinvointiin ja työilmapiiriin (Lilius ym., 2011). Myötätunto ei siten rajoitu yksilön ominaisuudeksi, vaan se ilmenee ja vahvistuu yhteisöllisessä toiminnassa arjen vuorovaikutuksessa.
Empatia ja yhteistyötaidot yksilön ominaisuuksina edesauttavat lasten myötätuntoista toimintaa lapsiryhmässä ja niitä voidaan tukea vuorovaikutuksen keinoin. Aiemmat tutkimukset ovat systemaattisesti osoittaneet, että henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen laatu on myönteisessä yhteydessä ryhmän lasten empaattisuuteen ja yhteistyötaitoihin (mm. Pakarinen ym., 2020; Salminen ym., 2022; Siekkinen ym., 2013; Soininen ym., 2023). Lisäksi harvalukuisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten empatia ja yhteistyötaidot ennustavat korkeampaa vuorovaikutuksen laatua (Pakarinen ym., 2020; Soininen ym., 2023). Nämä vuorovaikutuksen laatuun kohdentuvat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että myötätuntoinen toiminta yksilön ominaisuutena kehittyy vastavuoroisessa suhteessa ryhmän laajemman vuorovaikutusilmapiirin kanssa. Lisäksi tuoreessa koulukontekstissa toteutetussa tutkimuksessa opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen laatu ja opettajien sitoutuminen työhyvinvointia tukeviin käytänteisiin näyttivät toimivan opettajien myötätuntoista työotetta suojaavina tekijöinä (Bjärehed & Bjärehed, 2025). Tulos vahvistaa käsitystämme myötätunnon, vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin välisestä yhteydestä ja osoittaa tarpeen tarkastella niiden välistä yhteyttä myös varhaiskasvatuksen kontekstissa.
Kuva: Pexels
Kohti kokonaisvaltaista ymmärrystä myötätuntoisesta toimintakulttuurista
HyMy-tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, miten henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri liittyvät henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen laatuun sekä millaisin teoin ja rakentein päiväkodeissa rakentuu myötätuntoista toimintakulttuuria. Hanke tarkastelee työhyvinvointia ja myötätuntoa yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotason tekijöiden muodostamana kokonaisuutena. Aineistoa kerätään monimenetelmällisesti, mikä mahdollistaa myötätunnon ja hyvinvoinnin yhteyksien moniulotteisen tarkastelun sekä määrällisesti että laadullisesti. Aineisto koostuu aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnoinneista lapsiryhmässä, eläytymismenetelmällä kerätyistä ammattilaisten kirjoituksista työhyvinvointia ja myötätuntoa koskien, verkkokyselystä sekä etnografisista myötätuntokulttuurin varjostuksista päiväkodeissa. Tutkimuksessa vuorovaikutuksen laatua tarkastellaan Classroom Assessment Scoring System (CLASS) tarjoaman ja tutkimuksellisesti luotettavan viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen avulla voidaan tarkastella sitä, miten henkilöstö luo yhteyden lapsiin, sitouttaa heitä vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä innostaa heitä oppimaan. Vuorovaikutuksen laatu muodostuu kolmesta pääkategoriasta, joita ovat henkilöstön lapselle tarjoama emotionaalinen ja ohjauksellinen tuki sekä ryhmänhallinta. Näitä kategorioita tarkastellaan koko ryhmän tasolla kattaen vuorovaikutuksen henkilöstön ja lasten välillä, että lasten välisissä suhteissa (Teachstone, 2026). Pyrkimyksenä on tunnistaa lapsiryhmävuorovaikutuksen sekä hyvinvoinnin kannalta hyviä käytäntöjä päiväkotiyhteisöistä. Varjostamalla vuorovaikutukselta laadukkaita päiväkoteja selvitetään, miten myötätunto konkretisoituu arjen teoissa ja miten toisaalta johtajuus ja työyhteisön toimintakulttuuri ja käytännöt tukevat tai heikentävät sen rakentumista. Varjostuksessa tarkoituksena on tutkia syvällisesti myötätuntokulttuurin ilmiökokonaisuutta. Varjostaminen tutkimusmetodologina voidaan kuvata ”liikkuvaksi havainnoinniksi”, jossa tutkija seuraa havainnoitavaa kohdetta heidän jokapäiväisessä toiminnassaan (Czarniawska, 2014). Varjostuksen yhteydessä pyritään myös henkilöstölle annettavan palautteen kautta vahvistamaan olemassa olevia käytäntöjä ja työtapoja, jotka heijastavat myötätuntoista suhtautumista lapsiin ja kollegoihin.
Hankkeessa toteutettiin keväällä 2025 pilottitutkimus, jossa varjostettiin yhden päiväkotiryhmän henkilöstöä ja päiväkodin johtajaa erilaisissa arjen tilanteissa. Pilottitutkimuksen havaintojen perusteella myötätuntoisen ja hyvinvointia tukevan toimintakulttuuriin rakentumiseen tarvitaan koko yhteisön yhteistä sitoutumista, ymmärrystä ja systemaattista toimintaa; se rakentuu ennen kaikkea arjen vuorovaikutuksessa, ei vain yksittäisinä tekoina. Myötätuntokulttuurilla kuvataan päiväkotiyhteisön yhteisöllistä kykyä osoittaa myötätuntoa, jolloin koko yhteisön jäsenet – niin lapset kuin aikuistenkin – osoittavat kykyä huomata toisten mielipaha toistuvasti ja luotettavasti, kokevat huolta toisesta ja toimivat mielipahan lievittämiseksi (Rainio ym., 2020; ks. myös Lilius ym. 2011). Varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajien tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnille, mutta sen muodostumisessa ja rakentumisessa koko työyhteisöllä on merkittävä ja tärkeä rooli yhdessä johtajan kanssa.
Hanketta rahoittaa Emil Aaltosen säätiö ja se toteutetaan Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen välisenä yhteistyönä vuosina 2025–2027.
Lähteet
Aboagye, M.O., et al. (2020). Finding something good in the bad: the curvilinear emotional demand-conflict teacher-child relationship link. Early Child Development and Care 191 (51): 2422-2439.
Bjärehed, J., & Bjärehed, M. (2025). Compassion Fatigue in Swedish Teachers: Reduced Compassion and the Role of Teacher–Student Interaction Quality and Professional Self-care. School Mental
Cassidy, D.J., King, E.K., Wang, Y.C., Lower, J.K. & Kintner-Duffy, V.L. (2016). Teacher work environments are toddler learning environments: teacher professional well-being, classroom emotional support, and toddlers’ emotional expressions and behaviors. Early Child Development and Care, 187 (11), 1666-1678.
Cumming, T. (2017). Early Childhood Educators’ Well-Being: An Updated Review of Literature. Early Childhood Education Journal, 45, 583–593. https://doi.org/10.1007/s10643-016-0818-6
Czarniawska, B. (2014). Social Science Research. From Field to Desk. London: SAGE Publications.
Decety, J., & Jackson, P. L. (2004). The functional architecture of human empathy. Behavioral and Cognitive Neuroscience Reviews, 3, 71–100.
Dutton, J. E., Lilius, J. M., & Kanov, J. M. (2007). The transformative potential of compassion at work. In D. Cooperrider, R Fry and S. PIderit, (Eds.) Handbook of transformative cooperation: New designs and dynamics (pp. 107-126). Palo Alto, CA: Standford University Press.
Friedman-Krauss, A.H., Raver, C.C. and Morris, P.A., (2014) The Role of classroom-level child behavior problems in predicting preschool teacher stress and classroom emotional climate. Early Education and Development, 25 (4), 530-552.
Grandey, A., Diefendorff, J., & Rupp, D. E. (2013). Emotional labor in the 21st century: Diverse perspectives on the psychology of emotion regulation at work. Routledge Academic. https://doi.org/10.4324/9780203100851
Hochschild, A. R. (2012). The managed heart: Commercialization of human feeling (3rd ed.). University of California Press (Alkuperäinen julkaistu 1983). https://doi.org/10.1525/j.ctt1pn9bk
Jennings, P. A., Jeon, L., & Roberts, A. M. (2020). Introduction to the special issue on early care and education professionals’ social and emotional well-being. Early Education and Development, 31(7), 933-939.
Kanov, J., Maitlis, S. Worline, M. C., Dutton, J. E., Frost, P. J., Lilius, J. (2004). Compassion in organizational life. American Behavioral Scientist, 47, 808–827.
Keltner, D. (2009). Born to be good: The Science of a meaningful life. New York: W.W. Norton.
Lilius, J. M., Worline, M.C., Dutton, J. E., Kanov, J.M., Maitlis, S., & Frost, P. J. (2011). Understanding compassion capability. Human Relations. 64, 873–899.
Nislin, M. (2016). Nerve-wracking or rewarding? A multidisciplinary approach to
investigating work-related well-being, stress regulation and quality of
Pakarinen, E., Lerkkanen, M. K., & von Suchodoletz, A. (2020). Teacher emotional support in relation to social competence in preschool classrooms. International Journal of Research & Method in Education, 43(4), 444–460. https://doi.org/10.1080/1743727X.2020.1791815
Penttinen, V., Pakarinen, E., von Suchodoletz, A., & Lerkkanen, M. K. (2020). Relations between kindergarten teachers’ occupational well-being and the quality of teacher-child interactions. Early education and development, 31(7), 994-1010.
Rainio, A., Kurelahti, E., Nurhonen, L., Pursi. A., Hilppö. J., & Lipponen. L. (2020). “Kohti elävää myötätuntokulttuuria”: Päiväkotien myötätuntokäytännöt liikkeessä. Varhaiskasvatuksen tiedelehti – JECER, 9(2), 329-348.
Saha, M., Rouvinen, E., Nurhonen L. Paananen M. (2023). Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointi: Organisatoriset tekijät ja alanvaihto (VOA) – Väliraportti. Julkaisematon tutkimusraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Salminen, J., Pakarinen, E., Poikkeus, A. M., Laakso, M. L., & Lerkkanen, M. K. (2022). Teacher–child interactions as a context for developing social competence in toddler classrooms. Journal of Early Childhood Education Research, 11(1), 38-67.
Siekkinen, M., Pakarinen, E., Lerkkanen, M. K., Poikkeus, A. M., Salminen, J., Poskiparta, E., & Nurmi, J. E. (2013). Social competence among 6-year-old children and classroom instructional support and teacher stress. Early Education & Development, 24(6), 877-897.
Soininen, V., Pakarinen, E., & Lerkkanen, M.-K. (2023). Reciprocal associations among teacher–child interactions, teachers’ work engagement, and children’s social competence. Journal of Applied Developmental Psychology, 85. https://doi.org/10.1016/j.appdev.2022.101508
Whitaker, R.C., Dearth-Wesley, T. & Gooze, R.A. (2015). Workplace stress and the quality of teacher-children relationships in Head start. Early Childhood Research Quarterly, 30, 57-69.
Mari Saha työskentelee varhaiskasvatuksen apulaisprofessorina sekä REAL-tutkimuskeskuksen varajohtajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa. Hän toimii vastuullisena tutkijana HyMy-hankkeessa, joka keskittyy työhyvinvointiin ja myötätuntokulttuuriin varhaiskasvatuksessa. Marin tutkimusintressit liittyvät opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointiin, työhyvinvoinnin johtamiseen, myötätuntokulttuuriin sekä vaativan monialaisen tuen ja varhaiserityiskasvatuksen kysymyksiin.
Linda Nurhonen, KM, Tampereen yliopisto
Linda Nurhonen on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja sekä kasvatustieteiden maisteri. Linda työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa sekä osana HyMy -tutkimushankketta. Linda on myös väitöskirjatutkija ja hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti päiväkodin johtajien työhyvinvointiin.
Sivi Harkoma, KM, Tampereen yliopisto
Sivi Harkoma on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen maisteri ja hän tutkii väitöskirjassaan varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välistä vuorovaikutusta. Sivillä on kokemusta myös varhaiskasvatuksen kansallisesta arvioinnista. Hän työskentelee apurahatutkijana HyMy-tutkimushankkeessa, jonka tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri heijastuvat vuorovaikutuksen laatuun henkilöstön ja lasten välillä.
Mari Luosa, KM, Tampereen yliopisto
Mari Luosa on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja, kasvatustieteiden maisteri ja erityisopettaja. Tällä hetkellä Mari työskentelee tutkijana HyMy-tutkimushankkeessa. Hänen oma väitöskirjansa paneutuu varhaiskasvatuksen konsultaation kehittämiseen. Maria kiinnostaa myönteisen vuorovaikutuksen edistäminen ja tätä kautta hyvinvoinnin lisääminen.
Jenni Salminen, KT, dosentti, Jyväskylän yliopisto
Jenni Salminen työskentelee Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella yliopistonlehtorina ja hän on osa Tampereen yliopiston johtamaa Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -hankkeen tutkimusryhmää. Jennin tutkimuksen keskiössä on varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten välinen vuorovaikutus. Häntä kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla vuorovaikutuksen piirteet ja laatu ovat yhteydessä lasten oppimiseen, kehitykseen ja hyvinvointiin sekä miten henkilöstön ominaisuudet ja kokemukset muokkaavat ryhmässä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Lisäksi hän on tutkinut myös kotiympäristön tekijöiden yhteyttä lasten kehitykseen ja oppimiseen.
Luovuuden merkitys on kiistaton: ilman luovuutta olisimme vielä kivikaudella. Ihmiset ovat aikojen alusta saakka luoneet kulttuuria eli tuottaneet sekä aineellisia että aineettomia artefakteja, joista osa on edelleen käytössä – vain hiukan kehittyneemmässä muodossa. Kivikaudella työkalut valmistettiin puusta, luusta tai kivestä, nykyään tekoäly on työkalu, jonka käyttöönotto on ajankohtainen asia myös varhaiskasvatuksessa.
On aika hiljentyä joulun viettoon. Blogitiimi nostaa glögilasin huulilleen, laittaa villasukat jalkaa ja peiton korviin. Palaamme uusin kirjoituksin tammikuun puolessa välissä.
Kuluneen vuoden ja kaikki blogin kirjoitukset löydät TÄÄLTÄ.
Varhaiskasvatuksessa pätevän henkilöstön saatavuuteen on jo pitkään liittynyt ongelmia. Julkisessa keskustelussa huomio on keskittynyt etenkin suurten kaupunkien ja pääkaupunkiseudun työvoimapulaan (mm. Palkoaho, 2022). Kuuden suurimman kaupungin varhaiskasvatusjohtajat muun muassa ovat yhdessä vedonneet hallitukseen kiireellisten toimien puolesta päiväkotien “kriittisen” henkilöstövajeen ratkaisemiseksi (Aalto, 2023).
Antirasismia ja rasismia varhaiskasvatuksessa käsittelevien tutkimustemme ja pitämiemme henkilöstön täydennyskoulutusten kautta olemme saaneet kuulla perusteluita, miksi juuri tietyssä päiväkodissa ei tarvita antirasistista pedagogiikkaa. Sekä lapsiryhmän ja alueen monikulttuurisuus kuin myös oletettu samankaltaisuus voidaan nähdä perusteluna sille, että antirasismille ei ole tarvetta. Toisaalta, kuten eräs haastateltavistamme, varhaiskasvatuksen opettaja Elli, toteaa: ”meillä on tuhannen taalan paikka varhaiskasvatuksessa tehdä kaikkea antirasistista työtä.” Kuten myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2025) on antirasismin käsitteen määritellyt, ymmärrämme sen tietoisena toimintana kaikkia rasismin muotoja vastaan. Tässä blogipostauksessa avaamme ajatusta siitä, missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia, kenen kanssa, ja miltä se voi näyttää.
Vieraskynässä Reija Ahola ja Kirsi-Marja Heikkinen
Työhyvinvointia on tutkittu laajasti 2000-luvulla, keskittyen kuitenkin pitkälti yksilöllisiin näkökulmiin, kuten työkyvyn, stressin ja työtyytyväisyyden kaltaisiin työhyvinvoinnin ilmiön erillisiin ulottuvuuksiin. Yksilöön keskittyvää lähestymistapaa voidaan kritisoida siitä, että se sivuuttaa työhyvinvoinnin yhteisöllisen ulottuvuuden sekä perustehtävään – opetukseen ja kasvatukseen – liittyvät hyvinvoinnin näkökulmat (Onnismaa, 2010). Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, jossa hyvinvointi nähdään kokemuksena merkityksellisyydestä, osallisuudesta ja itsensä toteuttamisesta, on vasta vähitellen yleistymässä (Martela, 2025). Tässä tekstissä tarkastelemme työhyvinvointia tästä ihmisen perustarpeisiin kiinnittyvästä eudaimonisesta näkökulmasta, jolloin hyvinvointi rakentuu myös johtamisen laadun ja työyhteisön sosiaalisten suhteiden kautta (Laine ym., 2016; Ryan & Deci, 2001; 2017). Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, miten työn merkityksellisyyden kokemus ja osallisuus voivat vahvistaa hyvinvointia varhaiskasvatuksen johtamisen kontekstissa.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 