Alexandra Nordström

Vieraskynässä Suvianna Hakalehto

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen varhaislapsuudessa on tehokas keino ehkäistä keskilapsuuden ja nuoruuden aikana ilmeneviä henkilökohtaisia, sosiaalisia ja koulutukseen liittyviä vaikeuksia. Varhaiskasvatuksella on tässä tärkeä rooli. Lapsen oikeuksien komitea on kehottanut valtioita huolehtimaan systemaattisesta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, jotta lapsen oikeus kehitykseen toteutuisi mahdollisimman täysimääräisenä. (YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 7: lapsen oikeuksien täytäntöönpano varhaislapsuudessa)

Suvianna Hakalehto

Virpi Risteelä, KT, varhaiskasvatuspäällikkö, Iin kunta

Miettiessäni omaa ammatillista polkuani näen mielessäni retkeilijän. Ammatillisen urani aikana tieni on polveillut sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen maailmoissa. Olen kerännyt reppuun mukaani asioita, joita olen opettajana soveltanut omaan työhöni, tutkijan roolissa syventänyt ja kouluttajan roolissa kuljettanut eteenpäin. Olen taustaltani varhaiskasvatuksen opettaja, luokanopettaja ja erityisopettaja ja työni punaisena lankana on jo 23 vuoden ajan ollut työskennellä varhaiskasvatusta ja perusopetusta yhdistävien teemojen parissa, joista yksi keskeisin on lapsen oikeus tukeen (540/2018, 3a luku; 628/1998, 16-17§). Jos olen päivätyössäni työskennellyt kouluikäisten lasten parissa, niin olen sivutoimisesti toiminut varhaiskasvatuksessa kouluttajana tai tutkijana tai toisin päin. Minulle suomalainen koulutus on yksi ja yhteinen kokonaisuus, jossa varhaiskasvatus muodostaa järjestelmän ensimmäisen laadukkaan askelman ja jossa lapsen oikeudet ja inkluusion periaatteet (Opetushallitus, 2014a; 2014b; 2022) sitovat yhteen nämä kasvatuksen ja opetuksen kontekstit. 

Virpi Risteelä

Vieraskynässä Piia Roos    

Hyvä lapsuus on arvokasta. Se on arvokasta lapsille itselleen tässä ja nyt, mutta samalla sen arvokkuus kantaa tulevaisuuteen. Hyvän lapsuuden ensisijainen kriteeri on lapsen kokemus siitä, että hän itse on arvokas. Perusasiat ovat yksinkertaisia. Mutta miten tämä kokemus, tai tunne, arvokkuudesta syntyy? Kuka sen määrittää? Miten sen olemassaolon voi todentaa? 

Jatka lukemista ”Mitä lapsille kuuluu? Lasten kokema varhaiskasvatuksen laatu” →

Piia Roos

Vieraskynässä Kiira Salmi

Lapsiryhmässä on käynnissä siirtymätilanne. Ulkoleikit päättyvät ja on aika viedä lelut leluvarastoon ja siirtyä sisälle riisumaan kuravaatteita. Milo heittäytyy maahan huutaen: “En halua mennä sisälle! En halua siivota leluja! Haluan jatkaa padon rakennusta! ” Ihana vesileikki ja patojen rakennus on vielä kesken ja leikin lopettaminen on vaikeaa. Opettajan kannustuksella Milo vie lelunsa lopulta varastoon ja kävelee ulko-ovelle. Eteisessä kohtaa uusi vastoinkäyminen. Kurahousujen lahkeet tuntuvat märiltä ja hiekkaisilta, eikä tiukka kuminauha liikahda kantapään alta. Kaiken kukkuraksi toinen lapsi, Eetu, tönäisee Miloa eteisessä sadetakkiaan riisuessaan. Milo purskahtaa itkuun ja kurahanskat lentävät pitkin eteistä. 

Jatka lukemista ”Myötätuntoinen varhaiskasvatus tukemassa kasvua ihmisyyteen” →

Kiira Salmi

Vieraskynässä Eero Haapala

Miksi lapset ja nuoret liikkuvat ja mikä on lasten ja nuorten liikunnan tavoite? Lasten ja nuorten liikkumattomuuden yleistyessä näiden teemojen tarkastelu nousee yhä tärkeämmäksi. Lasten ja nuorten liikkumisen motiivit ja syyt ovat moninaisia. Myös syitä siihen, miksi lasten ja nuorten tulisi liikkua, on monia. Elinikäisen liikunnallisen elämäntavan omaksumiseksi lasten liikkumisessa tulisi kehittää monipuolisesti motorisia taitoja ja muita fyysisiä ominaisuuksia sekä tiedollisia taitoja ja minäpystyvyyttä, jotka tekevät liikkumisesta helppoa ja mukavaa. Näiden taitojen ja ominaisuuksien kehittymistä voidaan kuvata termillä urheilullisuus, joka antaa taidot ja valmiudet paitsi elämänkaaren aikaiseen liikunnalliseen elämäntapaan, myös valmiudet ja kehon, joka soveltuu monenlaiseen liikkumiseen ja urheiluharrastukseen. Liikunnalla ja liikunnallisella elämäntavalla on myös suuri merkitys kansansairauksien ehkäisyssä lapsuudesta alkaen ja toisaalta kansansairauksien riskitekijöiden kertyminen saattaa hidastaa urheilullisuuden kehittymistä.