Marina Lundkvist jobbar som universitetslektor i småbarnspedagogik vid Helsingfors universitet. Hon har lång erfarenhet av undervisning, forskning och utvecklingsarbete inom området. Barnets lärande och barnets bästa ligger henne varmt om hjärtat och i detta nu fokuserar Marina på forskning kring lekfullt lärande, barns delaktighet, hållbar verksamhetskultur och pedagogiskt ledarskap.

Vieraskynässä Minna Laitinen

Tässä blogitekstissä avaan väitöskirjatyöni aihetta ja sitä, miten olen kasvatustieteilijänä ja innokkaana leikintutkijana päätynyt koputtelemaan neurotieteiden ovea. Kiinnostukseni vapaan leikin tutkimista kohtaan heräsi Karvin tekemän Varhaiskasvatuksen laatu arjessa -raportin myötä. Sen mukaan varhaiskasvatussuunnitelman mukainen leikkipedagogiikka toteutui pääosin hyvin, mutta samaan aikaan jopa viidennes (21 %) varhaiskasvatuksen ammattilaisista tunnisti ryhmässään lapsen tai lapsia, jolla ei ole kavereita (Repo ym. 2019). Raportin esiin nostama ristiriita oli mielenkiintoinen. Itselleni heräsi halu selvittää, millaisia kaikkien lasten osallisuutta tukevia toimenpiteitä ja rakenteita varhaiskasvatuksen leikkitilanteissa hyödynnetään.

Minna Laitinen

Ville Mankki työskentelee yliopistotutkijana Jyväskylän yliopistossa ja EDUCA – Koulutuksen tulevaisuus -lippulaivassa.

Vieraskynässä Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Jonna Kangas ja Monika Haanpää

Kuvassa vasemmalta oikealle. Anna-Leena Lastikka, Outi Arvola, Monika Haanpää ja Jonna Kangas

Vieraskynässä Sanna Parrila ja Marjo Mäntyjärvi

Kanadalainen professori Andy Hargreaves totesi jo vuonna 2006 “the time for sustainable leadership has arrived”. Nyt tuo aika on toden teolla käsillä – erityisesti varhaiskasvatuksessa, jossa monet muutokset, resurssi- ja aikapaineet sekä isommat ja pienemmät kriisitilanteet haastavat johtajuutta monin tavoin. Kestävä johtajuus heijastuu myös kestävään pedagogiikkaan, jossa lasta ei kiirehditä suorittamaan varhaiskasvatusta, jossa lapsella on aikaa olla, kohdata, tuntea, innostua ja joskus jopa tylsistyä.  

Marjo Mäntyjärvi on varhaiskasvatuksen asiantuntija, jolla on kokemusta sekä varhaiskasvatuksen hallinnosta, johtamisesta käytännön varhaiskasvatustyöstä päiväkodeissa, että erilaisista tutkimus-, kehittämis- ja arviointihankkeista. Marjo tekee väitöstutkimusta yksityisen varhaiskasvatuksen johtamisesta ja toimii ylitarkastajana varhaiskasvatuksessa. Marjon erityisosaamisalueita ovat: johtajuus, valvonta, varhaiskasvatus, laadun arviointi, pedagoginen johtajuus, vasutyöskentely, tiimivalmennus ja työhyvinvointi.

Kuvassa Maria Saloranta (vas.) ja Saara Loukola (oik.)

Saara Loukola (KK, VO, FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa antirasismia ja rasismia käsittelevässä RILSE-projektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja, ja työskennellyt Suomen lisäksi opettajana Turkissa, Thaimaassa ja Israelissa. Loukola on työskennellyt koulutussuunnittelijana antirasismin, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvojen teemojen parissa, ja pitää yhä täydennyskoulutuksia aiheista erityisesti varhaiskasvatuksen opettajille.

Maria Saloranta (Ped. Kand [VO], FM) on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ALLBINK (Kaikki lapset mukana!) tutkimusprojektissa. Hän on taustaltaan varhaiskasvatuksen opettaja ja suorittanut maisterin tutkinnon viestinnästä Göteborgin yliopistosta. Saloranta on työskennellyt varhaiskasvatuksen opettajana ja varajohtajana päiväkodeissa ja johtanut varhaiskasvatukseen liittyvää kehitysprojektia Marthaförbundetissä.

Vieraskynässä Anu Palojärvi

Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä.  Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää.