Ilon ilmeneminen varhaiskasvatuksessa

Vieraskynässä Alexandra Nordström

“Tällä esimerkillä pyrin jakamaan kanssanne tapahtuman voimakasta lämpöä ja hellyyttä, mikä rehellisesti sanottuna vaikuttaa saavuttamattomalta tavoitteelta, mutta kuitenkin yrityksen arvoista. Jotain häviää, kun yritän ilmaista tätä hetkeä sanojen kautta. Kertomani jää vajaaksi sekä sen kokemisen että ilon jaetun hetken osana olemisen tunteen suhteen.

Tämä hetki oli ratkaiseva.”

Näin kuvailen lapsen, kirjan, opettajan ja minun välistä ilontäyteistä hetkeä väitöstutkimuksestani. Väitöskirjassani Joy in young children’s literacy practices in early childhood education (Nordström, 2023) keskityin pienten lasten iloon suomalaisen varhaiskasvatuksen lukutaitokonteksteissa. Kysymällä miten, miksi ja milloin ilo ilmenee pienten lasten elämässä, pyrin tarjoamaan näkemyksiä ilon suhteisuudesta, materiaalisuudesta ja performatiivisuudesta. Väitöstutkimukseni tavoitteena oli tutkia iloa empiirisesti, teoreettisesti ja metodologisesti laajentamalla sosiokulttuurisia näkökulmia kohti uusmaterialistisia ja posthumanistisia näkökulmia, joissa ihmiskeskeisyyttä kyseenalaistetaan ja huomio suuntautuu suhteiseen, monimutkaiseen ja kehkeytyvään todellisuuteen (kts. myös Tammi & Hohti, 2017). Väitöskirjassa kiinnitin huomiota myös siihen, kuinka tärkeää on tutkia näennäisen arkisia tapahtumia, tunteita ja suhteisuuksia varhaiskasvatuksessa. Väitöskirja osallistuu myös affektiivisten ja ruumiillistuneiden tutkimuskäytäntöjen lisääntyvään keskusteluun ja tutkimukseen varhaiskasvatuksessa haastamalla ja kuvittelemalla uudelleen tapaamme lähestyä ja tutkia iloa ja varhaisen lukutaidon ilmentymiä ja oppimista. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa sitä, että aikuiset ja lapset pysähtyvät yhdessä tutkimaan ja kokemaan arkipäivän tilanteita, tunteita ja vuorovaikutussuhteita, joita saattaa aluksi pitää itsestäänselvyyksinä. Tämä voi sisältää esimerkiksi yhdessä pohtimista ja keskustelua siitä, kuinka kirjan tapahtumat ja kuvat vaikuttavat tunteisiin.

Ilo affektiivisenä intensiteettinä

Väitöskirjassani tarkastelin affektia kattavana käsitteenä, joka jakaa käsitteellistä tilaa tunteiden, tuntemusten, ilmapiirien ja mielialojen kanssa, jotka muotoutuvat sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa (Ahmed, 2004; Leander & Ehret, 2019; Shuman & Scherer, 2013). Tämä affektin määritelmä vastaa Vanninin kuvausta affektista ”vetona ja työntönä, tunteen voimakkuutena, aistimuksena, intohimona, ilmapiirinä, vaatimuksena, mielialana, voimana – kaikkea tätä ja ei mitään tätä erityisesti. Affekti on ruumiillistunut muttei rinnastu täysin kehoon” (Vannini, 2015b: 8-9, kirjoittajan käännös). Tarkastelin siis iloa affektiivisena intensiteettinä, joka luo uusia suhteita aiemmin yhteyttömien elementtien välille ja mahdollistaa uusia tapoja kokea ja joka ilmenee vuorovaikutuksessa muiden kanssa (sekä ihmisten että ei-inhimillisten) pikemminkin kuin pelkkinä henkilökohtaisina ja yksilöllisinä tuntemuksina tai tunnetiloina (ks. esim. Dernikos et al., 2020; Leander & Boldt, 2013). Tämä ilon käsite rakentuu sosiokulttuurisen ja posthumanistisen teorian pohjalta. 

Miten ja missä ilo voi ilmetä?

Väitöskirjani tulokset havainnollistavat erilaisia tapoja, joilla ilo ilmaantuu varhaiskasvatuksen jokapäiväisissä ja arkisissa lukutaitokäytännöissä. Ilo voi olla muun muassa

• hienovaraista, 
• kuritonta ja sotkuista,
• yllättävää ja odottamatonta,
• tahmeaa ja tarttuvaa, 
• jaettua

Ilo voi ilmetä, kun lapset tekevät ja tuottavat, jakavat kokemuksia ja ylläpitävät kiinnostusta erilaisiin teksteihin (Nordström et al., 2019). Tällä on merkitystä varhaiskasvatuksen nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ja tekstimaailmoissa, joissa lasten aktiivisuus ja vapaus sekä kyky toimia ja osallistua yhteiskunnassa ovat olennaisia (Nordström et al., 2022). 

Lisäksi tulokset havainnollistavat, miten ilo nousee esiin monipuolisissa ja -aistisissa sekä leikillisissä aktiviteeteissa (Nordström et al., 2019), miten lapset liikkuvat laajentuneissa ja affektiivisissa tekstimaailmoissa (Nordström et al., 2022), miten teorian kanssa ajattelu ja ilon lähestyminen uusmaterialistisesta näkökulmasta auttavat ymmärtämään ilon toisin (Nordström et al., 2021), sekä mitä ilon tutkiminen performatiivisena paljastaa ilon kietoutumisesta sosiaalisiin ja materiaalisiin ulottuvuuksiin (Nordström, 2022). 

Väitöskirjani tulokset viittaavat siihen, että luovuus, mielikuvitus, tarinankerronta ja leikki ovat tärkeä osa ilon ilmenemisestä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi korostan, että ilo ei ole vain yksittäinen hetki, vaan se sisältää myös ajallisia ja tilallisia jälkiä tapahtumissa, tunteissa, yhteyksissä ja suhteisuuksissa, jotka ovat jäljittämättömiä. Ilo muotoutuu osallistuvien toimijoiden vaikutuksesta, mutta se pysyy saavuttamattomana ja hallitsemattomana. Iloa ei voi pakottaa tai ennustaa. Se vaatii aikaa, kaivamista ja sallimista liikkua, muuttua ja vaikuttaa sekä tapahtuman sisällä että sen vaikutuksesta. 

Yhteenkietoutunut ja kehkeytyvä ilo

Pääasiallinen tavoitteeni väitöskirjassa oli tutkia iloa ilmiönä hetki hetkeltä eri näkökulmista, lisätä tutkimustietoa ja ymmärrystämme tästä tärkeästä ja arkipäiväisestä ilmiöstä. Pyrin ymmärtämään, miten, miksi ja milloin ilo ilmenee varhaiskasvatuksessa. Laajentunut näkökulma pienten lasten affekteista, joka asettaa kehot, tuntemukset ja suhteisuudet keskiöön, voi lisätä ymmärrystämme ja arvostustamme lapsia kohtaan merkityksenluojina ja tiedon tuottajina. Lasten ilo voi ilmetä tapahtumissa, joissa on avoimuutta materiaaliseen ympäristöön ja affektiivisiin intensiteetteihin sekä ottaa huomioon myös ei-inhimilliset toimijat. Jos ilo on yhteenkietoutunut ja kehkeytyvä tarkoittaako tämä myös sitä, että ilo voidaan tuhota, muuttaa tai vaimentaa joksikin muuksi kuin iloksi? Voisimmeko tarkastella iloa kapinallisena, kurittomana ja provosoivana varhaiskasvatuksessa? Lopuksi, posthumanistiset teoriat ja postkvalitatiiviset metodologiat voivat avata uusia näkökulmia ja keinoja tiedon tuottamiseen varhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksesta.

Väitöskirjani kansikuva: A rhizomatic patchwork (Jenny Renlund ja Alexandra Nordström, 2023)

Kuvituskuvat 1 ja 2 Pixabay

Lähteet

Ahmed, S. (2004). The cultural politics of emotion. Routledge. 

Dernikos, B., Lesko, N., McCall, S. D., & Niccolini, A. (2020). Mapping the affective turn in education: Theory, research, and pedagogy. Routledge. 

Leander, K., & Boldt, G. (2013). Rereading “A pedagogy of multiliteracies”: Bodies, texts, and emergence. Journal of Literacy Research, 45(1), 2246. https://doi.org/10.1177/1086296X12468587 

Leander, K., & Ehret, C. (2019). Affect in literacy learning and teaching: Pedagogies, politics and coming to Know. Routledge. 

Nordström, A., Kumpulainen, K., & Potter, J. (2019). Positive affect in young children’s multiliteracies learning endeavors. In K. Kumpulainen, & J. Sefton-Green (Eds.), Multiliteracies and Early Years Innovation: Perspectives from Finland and Beyond (pp. 166-182). Routledge Research in Early Childhood Education. 

Nordström, A., Sairanen, H., Byman, J., Renlund, J., & Sintonen, S. (2022). Widening text worlds in Finnish early childhood education. In H. Harju-Luukkainen, J. Kangas & S. Garvis (Eds.), Finnish Early Childhood Education and Care – A Multitheoretical perspective on research and practice (pp. 41-53). Springer Nature Switzerland.  

Nordström, A. Kumpulainen, K., & Rajala, A. (2021). Unfolding joy in young children’s literacy practices in a Finnish early years classroom. Journal of Early Childhood Literacy. DOI: 10.1177/14687984211038662  

Nordström, A. (2022). Reimagining joy as a performative force in early childhood education. Contemporary Issues in Early Childhood. DOI: 10.1177/14639491221089332 

Nordström, A. (2023). Joy in young children’s literacy practices in early childhood education. Doctoral thesis. Helsinki Studies in Education 155. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/352352 

Shuman, V., & Scherer, K. R. (2013). Concepts and structures of emotions. In International Handbook of Emotions in Education. Routledge. https://doi.org/10.4324/9780203148211.ch2 

Tammi, T., & Hohti, R. (2017). Lasten osallistuminen ja posthumanistinen ontologia: urittuvaa ja emergenttiä kartoittamassa. Kasvatus & aika.

Vannini, P. (2015b). Non-Representational Methodologies: Re-Envisioning Research (1st ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315883540