Elmiina Tahkola väitöskirjatutkija, joka tutkii tunteita suhteissa ruumiillisesti rakentuvina varhaiskasvatuskontekstissa. Hän työskentelee väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Aiemmin hän on toiminut opettajana päiväkodissa.
Blogitekstissään Tahkola tarkastelee tunteita kasvattajien ja lasten välisissä suhteissa kasvattajien kertomusten kautta.
Vieraskynässä Marja-Liisa Keski-Rauska
Varhaiskasvatusta on valvottu aikaisemmin sosiaalihuollon valvontaperinteiden mukaan varhaiskasvatuksen kuuluessa hallinnollisesti sosiaalihuollon alaisuuteen usean vuosikymmenen ajan. Varhaiskasvatuksen siirryttyä opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseen ohjaukseen (2013) varhaiskasvatuksen valvontatehtävä siirtyi aluehallintovirastoissa opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueelle. Tehtävien siirto on edellyttänyt asiantuntijoilta substanssilain tuntemuksen lisäksi erityisesti hallintolain ja hallintomenettelyn opettelua (ks. Hintsa 2011; Houhala 2020). Koska varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisen tehtävään ei ole saatavilla yhtä selkeää ammatillista koulutusta eikä varhaiskasvatuksen valvontaa koskevissa säädöksissä ole yksityiskohtaista ohjausta siitä, miten valvontaa käytännössä tulee toteuttaa, valvontatehtävään valmistaudutaan, siihen opetellaan ja kehitytään työn ja vertaisoppimisen kautta. Valvontaviranomaisen työ onkin alkanut pikkuhiljaa kehittyä ja samalla eriytyä omaksi erityiseksi tehtäväkseen varhaiskasvatuksen kentällä. (Keski-Rauska & Mäntyjärvi 2023).
Jatka lukemista ”Näkökulmia varhaiskasvatuksen valvontaosaamisen kehittymiseen ”mestarikisälli” suhteessa ”
Marja-Liisa on väitellyt Tampereen yliopistossa varhaiskasvatuksen strategisesta johtamisesta (Akselin 2013), jossa lähtökohtana on ollut varhaiskasvatuksen strategisen johtamisen rakentuminen ja johtamistyössä menestymisen ennakoiminen.
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Marja-Liisa Keski-Rauska”
Vieraskynässä Eija Salonen
Varhaiskasvatus on monelle lapselle keskeinen tunteiden ja niihin liittyvien taitojen oppimisen konteksti. Tämä on huomioitu valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, joiden mukaan lasta tulee tukea muun muassa tunteiden ilmaisussa, säätelyssä, tiedostamisessa ja nimeämisessä (Opetushallitus, 2022, s. 28). Tunteita katsotaan tällöin ensisijaisesti yksilöpsykologian lähtökohdista, jolloin ne nähdään yksilön ominaisuutena ja niihin liittyvät taidot eräänlaisena itsehallintana. Tunteiden kulttuurihistoriallinen luonne sen sijaan jää vähäiselle huomiolle. (Burkitt, 2018; 2021; Vadeboncoeur & Collie, 2013.)
Jatka lukemista ”Tunteita oppimassa – katse yksilöstä kulttuuriseen yhteisöön”
Työskentelen 1.9.2024 alkaen JYU.Well-profilointihankkeen (Suomen Akatemia, 2023–2028) tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu alle 3-vuotiaiden lasten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa, erityisesti varhaiskasvatuksen vuorohoidossa. Syksyllä 2024 alkavassa tutkimuksessani tarkastelen tunteisiin liittyvää oppimista ja ohjaamista vuorohoidon aloitusvaiheessa. Tutkin ilmiötä kulttuurihistoriallisen lähestymistavan valossa, osana arkista toimintaa ja vuorovaikutusta. Työni jatkaa aikaisempaa, lapsen surua ja sen kohtaamista tarkastelevaa tutkimusta, jota olen saanut tehdä Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa ”Lapsen suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa” (Suomen Akatemia, 2021–2025).
Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Eija Salonen”
Blogitiimi kiittää kuluneesta keväästä ja toivottaa oikein rentouttavaa kesää kaikille! Palaamme taas elokuussa varhaiskasvatuksen tutkimuksen pariin.
Jatka lukemista ”Kesätauko alkaa”
Vieraskynässä Olli Merjovaara
Viime aikoina mediassa on käyty runsaasti keskustelua liittyen lapsiin ja erilaisiin digitaalisiin teknologioihin. On pohdittu niin lasten hyvinvoinnin ja digitaalisten teknologioiden käytön välistä yhteyttä kuin kyseenalaistettu digitaalisten oppimateriaalien hyötyjä. Teknologisen kehityksen myötä erilaiset digitaaliset teknologiat näyttäytyvät integroituneen kiinteäksi osaksi lapsuutta. Lasten elämän sekä koulutuksen digitalisoituessa, muutos koskee myös varhaiskasvatusta. Muutos näkyy myös opetussuunnittelmatasolla. Uusimmassa varhaiskasvatussuunnitelman peruisteissa (Opetushallitus, 2022) digitaalinen osaaminen tietoineen ja taitoineen määritellään omana oppimisen alueenaan. Opetus-ja kulttuuriministeriön uudet lukutaidot -kehittämisohjelman (2020-2023) myötä Opetushallitus ja kansallinen audiovisuaalinen instituutti julkaisivat myös entistä yksityiskohtaisemmat digitaalisen osaamisen kuvaukset tukemaan varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien paikallista toimeenpanoa sekä edistämään kansallisesti yhteneväisen viitekehyksen syntymistä.
Jatka lukemista ”Kyllä kiitos, mutta en ole varma osaanko käyttää -varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden asenteet digitaalisia teknologioita kohtaan ja niiden yhteys koettuun opettajan digitaalisen kompetenssiin”
Toimin Jyväskylän yliopistossa yliopistonopettajana varhaiskasvatuksen oppiaineessa. Teen opetustyön ohessa myös väitöstutkimustani, jonka aiheena on varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden asenteet digitaalisia teknologioita kohtaan. Tutkimuksellani pyrin lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia asenteita tulevat opettajat omaavat digitaalisia teknologioita kohtaan ja kuinka nämä asenteet ovat yhteydessä heidän opettajan digitaaliseen kompetenssiinsa. Keskittymällä erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoihin, tutkimukseni tuo opettajankoulutuksen kehittämisen näkökulmasta arvokasta lisätietoa opintojensa alkuvaiheessa olevista opiskelijoista, jotka ovat tähänastisessa tutkimuksessa olleet aliedustettuja suhteessa opintojensa loppuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.
Vieraskynässä Anu Palojärvi
Suomi monikielistyy hurjaa vauhtia. Esimerkiksi viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana vieraskielisten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut (Tilastokeskus, 2023). Tämän myötä myös monikielisten lasten määrä varhaiskasvatuksessa kasvaa. Samaan aikaan kaksikielistä opetusta eli opetusta, jossa kahta kieltä käytetään opetuksen ja ohjauksen välineenä (García, 2009), pyritään Suomessa laajentamaan esimerkiksi jakamalla valtionavustuksia kaksikielisen opetuksen laajentamiseen (Opetushallitus, ei pvm). Kuitenkaan siitä, miten monikielisiä lapsia ja heidän kotikieliään huomioidaan kaksikielisessä opetuksessa ei ole juurikaan tutkimustietoa, varsinkaan sellaisissa tilanteissa, joissa lasten kotikielenä on jokin muu kuin jompi kumpi kaksikielisen opetuksen toimintakielistä. Väitöskirjatutkimukseni pyrkii osaltaan lisäämään tietoa tästä tarkastelemalla yhden kaksikielistä opetusta (suomi-ruotsi) toteuttavan eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoriaa ja käytäntöä varhaiskasvatuksen monikielistyvässä kontekstissa. Käyttöteorialla (practical theory) tarkoitetaan opettajan näkemystä hyvästä opetuksesta (Maaranen ym., 2016). Eksperttiopettajalla puolestaan tarkoitan opettajaa, jolla on pitkä kokemus (tässä tapauksessa yli 20 vuotta työkokemusta) ja sosiaalista tunnustusta eksperttiydestään (ks. Palmer ym., 2005). Väitöskirjani (Palojärvi, esitarkastuksessa) koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja seuraavaksi esittelen osatutkimusten päätulokset. Tutkimukseen osallistuneesta eksperttiopettajasta käytän pseudonyymiä Johanna.
Jatka lukemista ”Monikieliset lapset kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa – käyttöteoria monikielisten lasten kielellisen huomioinnin edistäjänä”
Anu Palojärvi työskentelee tällä hetkellä yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa sekä tekee väitöskirjaansa eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoriasta ja käytännöstä monikielisten lasten kanssa. Väitöskirjassaan Palojärvi muun muassa avaa näkökulmia siihen, miten kaksikielistä pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa toteuttava eksperttiopettaja on kehittänyt käyttöteoriaansa ja käytäntöjään monikielisempään suuntaan. Palojärvi toivookin, että väitöskirja voisi innostaa yhä useampia ammattilaisia huomioimaan monikielisyttä myönteisellä tavalla.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 