Työskentelen 1.9.2024 alkaen JYU.Well-profilointihankkeen (Suomen Akatemia, 2023–2028) tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu alle 3-vuotiaiden lasten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa, erityisesti varhaiskasvatuksen vuorohoidossa. Syksyllä 2024 alkavassa tutkimuksessani tarkastelen tunteisiin liittyvää oppimista ja ohjaamista vuorohoidon aloitusvaiheessa. Tutkin ilmiötä kulttuurihistoriallisen lähestymistavan valossa, osana arkista toimintaa ja vuorovaikutusta. Työni jatkaa aikaisempaa, lapsen surua ja sen kohtaamista tarkastelevaa tutkimusta, jota olen saanut tehdä Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa ”Lapsen suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa” (Suomen Akatemia, 2021–2025).

Blogitiimi kiittää kuluneesta keväästä ja toivottaa oikein rentouttavaa kesää kaikille! Palaamme taas elokuussa varhaiskasvatuksen tutkimuksen pariin.

Toimin Jyväskylän yliopistossa yliopistonopettajana varhaiskasvatuksen oppiaineessa. Teen opetustyön ohessa myös väitöstutkimustani, jonka aiheena on varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden asenteet digitaalisia teknologioita kohtaan. Tutkimuksellani pyrin lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia asenteita tulevat opettajat omaavat digitaalisia teknologioita kohtaan ja kuinka nämä asenteet ovat yhteydessä heidän opettajan digitaaliseen kompetenssiinsa. Keskittymällä erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoihin, tutkimukseni tuo opettajankoulutuksen kehittämisen näkökulmasta arvokasta lisätietoa opintojensa alkuvaiheessa olevista opiskelijoista, jotka ovat tähänastisessa tutkimuksessa olleet aliedustettuja suhteessa opintojensa loppuvaiheessa oleviin opiskelijoihin.

Anu Palojärvi työskentelee tällä hetkellä yliopistonopettajana Jyväskylän yliopistossa sekä tekee väitöskirjaansa eksperttiopettajan kielipedagogiikan käyttöteoriasta ja käytännöstä monikielisten lasten kanssa. Väitöskirjassaan Palojärvi muun muassa avaa näkökulmia siihen, miten kaksikielistä pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa toteuttava eksperttiopettaja on kehittänyt käyttöteoriaansa ja käytäntöjään monikielisempään suuntaan. Palojärvi toivookin, että väitöskirja voisi innostaa yhä useampia ammattilaisia huomioimaan monikielisyttä myönteisellä tavalla.

Kaisa Harju työskentelee tällä hetkellä väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston Lapset, perheet ja sosiaalinen kestävyys (SOSUS) -profilointialueella. Hänen väitöskirjansa on osa Trace in ECEC-hanketta, jossa on seurattu yksityiskohtaisesti viiden lapsen siirtymiä heidän varhaiskasvatusvuosiensa aikana. Harjun väitöskirja keskittyy ensimmäisenä suomalaisena laajempana tutkimuksena lasten varhaiskasvatusvuosien aikaisiin siirtymiin, joista lasten varhaiset koulutuspolut rakentuvat. Tavallisimpia esimerkkejä tällaisista siirtymistä ovat siirtyminen uuteen ryhmään tai päiväkotiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena väitöskirjassa on siirtymien rakentumisen tarkastelu, jota lähestytään sekä lapsen että instituution suunnasta.

Vieraskynässä Merja Koivula & Eija Sevón

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme vanhempien ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä vanhempien näkökulmasta. Yhteistyö lapsen kahden kasvuympäristön, kodin ja varhaiskasvatuksen välillä on oleellista lasten ja heidän hyvinvointinsa näkökulmasta, sillä vanhemmilla on vain osittainen ymmärrys varhaiskasvatusympäristöstä ja varhaiskasvatuksen henkilöstöllä puolestaan lasten kotiympäristöstä (Andenaes, 2012; ks. myös Peltoperä ym., 2022; Sevón ym., 2017; Westerling & Juhl, 2021). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022; Varhaiskasvatuslaki, 540/2018) ammattilaisia rohkaistaan aktiivisesti aloittamaan varhaiskasvatusta koskevia keskusteluita vanhempien kanssa, ja samaan aikaan huomioimaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet samoin kuin huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Vaikka yhteistyö vanhempien ja ammattilaisten välillä on määritelty varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa, sen toteuttamiseen on harvoin selkeitä käytäntöjä (Devlieghere ym., 2022). 

Eija Sevón

Ensi viikolla julkaistava kirjoituksemme tarkastelee vanhempien ja varhaiskasvatuksen välistä yhteistyötä vanhempien näkökulmasta. Tutkimus on osa TUIKKU- Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen – hanketta, jota rahoittaa OKM.

Eija Sevón työskentelee apulaisprofessorina kasvatustieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hänen kiinnostus kohdistuu sosiaalisen kestävyyden kysymyksiin varhaislapsuudessa, kuten lasten kuulumiseen, osallisuuteen ja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin, sekä perheiden moninaisuuden ja hyvinvoinnin teemoihin. Hän tutkii lasten vertaissuhteita ja suhteita aikuisiin niin perheissä kuin varhaiskasvatuksessa, yhteistyötä ja yhteishuolenpitoa vanhempien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten välillä sekä varhaiskasvatuksen henkilöstön tunteita ja työhyvinvointia

Työskentelen Jyväskylän yliopistossa, kasvatustieteiden laitoksella varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina. Tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu lasten ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten sosioemotionaaliseen oppimiseen, jotka ovat keskeisiä teemoja TUIKKU- tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen –hankkeessa. Lisäksi muun muassa lasten yhteisöllisyys ja vertaissuhteet lapsiryhmässä, varhaiskasvatuksen ammattilaisten pedagoginen osaaminen ja leikki kuuluvat tutkimusintresseihini.

Molemmat kirjoittajat ovat vastuututkijoina TUIKKU – Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatukseen –hankkeessa, jonka aineistoon kirjoitus pohjautuu.