Vieraskynässä Hannele Roponen

Johtajuutta kasvatus- ja koulutusalan organisaatioissa, kuten päiväkodeissa, kuvaillaan Suomessa usein pedagogisen johtamisen kautta (Heikonen ym. 2023). Pedagogisen johtamisen käsite ymmärretään niin kapeana pedagogiikan johtamisena kuin kaiken kattavana kattokäsitteenä. Laajan pedagogisen johtamisen malli sisältää epäsuoran ja suoran pedagogisen johtamisen lisäksi myös johtamisen symbolisen ja kulttuurisen ulottuvuuden (Fonsén & Lahtero 2024; Lahtero & Salonen, 2022; Lahtero & Laasonen, 2021). 

Hannele Roponen toimii yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutissa. Roponen kouluttaa erityisesti kasvatus- ja koulutusalan johtajien tilaus- ja täydennyskoulutuksissa eli jatkuvan oppimisen parissa. Roposen tutkimustyö liittyy tiiviisti johtajuuteen kasvatus- ja koulutusalalla, ja hänen väitöskirjansa keskeisiä aiheita ovat varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri, jaettu johtajuus, asiantuntijaorganisaation johtaminen sekä laaja pedagoginen johtaminen. 

Blogitekstissään Roponen tarkastelee kulttuurin johtamista varhaiskasvatuksessa sekä erityisesti johtamisen symbolista ja kulttuurista ulottuvuutta.

Vieraskynässä Marikaisa Laiti

Tämä vieraskynäkirjoitus perustuu Saamelaista varhaiskasvatusta käsittelevään väitöskirjatutkimukseeni ja uudemman SaMOS -hankkeen kokemuksiin. Väitöskirjassa havaitsin, että saamelaisen varhaiskasvatuksen työntekijät toteuttavat saamelaista varhaiskasvatusta kokonaisvaltaisesti: he käyttävät saamen kieltä, perustavat toimintansa saamelaisiin sisältöihin ja materiaaleihin. Näiden lisäksi he työskentelevät ”sami vuogi mielde” (ks. Gaup 2008), saamelaisten kasvatustoimintatapojen mukaan. Tämä viimeinen on asia, joka tuli esille selkeästi esille myös SaMOS -hankkeessa, jossa kehitettiin saamelaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa Norjan saamelaisissa päiväkodeissa.

Kasvatustieteen tohtori Marikaisa Laitin tutkimusalana on saamelainen varhaiskasvatus. Hänen väitökirjatutkimuksensa käsitteli saamelaisen varhaiskasvatuksen toteutusta Suomessa (Laiti 2018). Tämän jälkeen hän on siirtynyt tutkimaan ja kehittämään saamelaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja saamelaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta Saamelaiseen korkeakouluun, Kautokeinoon Norjaan. Hän työskentelee apulaisprofessorina saamelaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa. Aiemmin Laiti on työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana sekä suomen, että pohjoissaamenkielisissä päiväkodeissa.

Vieraskynässä Elmiina Tahkola

Johdanto

Tunteet ja kertomukset ovat aina sidoksissa aikaan ja yhteiskuntaan. Tunteet kertovat menneestä heijastellen aiempia kokemuksia ja käytänteitä, ja ovat osa tulevaisuutta ohjatessaan suuntautumaan suhteissa toisiin uudella tavalla (Ahmed, 2018). Kertomukset puolestaan rakentavat ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, kuten yhteiskunnasta tai kasvatuksesta (ks. Bruner, 1990; Squire ym., 2013). Kasvatuskeskusteluissa ja yhteiskunnassa laajemmin rakentuvilla kertomuksilla tunteista on siis merkitystä siihen, kuinka tunteet osana kasvatusta  ymmärretään.

Elmiina Tahkola väitöskirjatutkija, joka tutkii tunteita suhteissa ruumiillisesti rakentuvina varhaiskasvatuskontekstissa. Hän työskentelee väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Aiemmin hän on toiminut opettajana päiväkodissa.

Blogitekstissään Tahkola tarkastelee tunteita kasvattajien ja lasten välisissä suhteissa kasvattajien kertomusten kautta.

Vieraskynässä Marja-Liisa Keski-Rauska

Varhaiskasvatusta on valvottu aikaisemmin sosiaalihuollon valvontaperinteiden mukaan varhaiskasvatuksen kuuluessa hallinnollisesti sosiaalihuollon alaisuuteen usean vuosikymmenen ajan. Varhaiskasvatuksen siirryttyä opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseen ohjaukseen (2013) varhaiskasvatuksen valvontatehtävä siirtyi aluehallintovirastoissa opetus- ja kulttuuritoimen vastuualueelle. Tehtävien siirto on edellyttänyt asiantuntijoilta substanssilain tuntemuksen lisäksi erityisesti hallintolain ja hallintomenettelyn opettelua (ks. Hintsa 2011; Houhala 2020). Koska varhaiskasvatuksen valvontaviranomaisen tehtävään ei ole saatavilla yhtä selkeää ammatillista koulutusta eikä varhaiskasvatuksen valvontaa koskevissa säädöksissä ole yksityiskohtaista ohjausta siitä, miten valvontaa käytännössä tulee toteuttaa, valvontatehtävään valmistaudutaan, siihen opetellaan ja kehitytään työn ja vertaisoppimisen kautta. Valvontaviranomaisen työ onkin alkanut pikkuhiljaa kehittyä ja samalla eriytyä omaksi erityiseksi tehtäväkseen varhaiskasvatuksen kentällä. (Keski-Rauska & Mäntyjärvi 2023). 

Marja-Liisa on väitellyt Tampereen yliopistossa varhaiskasvatuksen strategisesta johtamisesta (Akselin 2013), jossa lähtökohtana on ollut varhaiskasvatuksen strategisen johtamisen rakentuminen ja johtamistyössä menestymisen ennakoiminen.

Vieraskynässä Eija Salonen

Varhaiskasvatus on monelle lapselle keskeinen tunteiden ja niihin liittyvien taitojen oppimisen konteksti. Tämä on huomioitu valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, joiden mukaan lasta tulee tukea muun muassa tunteiden ilmaisussa, säätelyssä, tiedostamisessa ja nimeämisessä (Opetushallitus, 2022, s. 28). Tunteita katsotaan tällöin ensisijaisesti yksilöpsykologian lähtökohdista, jolloin ne nähdään yksilön ominaisuutena ja niihin liittyvät taidot eräänlaisena itsehallintana. Tunteiden kulttuurihistoriallinen luonne sen sijaan jää vähäiselle huomiolle. (Burkitt, 2018; 2021; Vadeboncoeur & Collie, 2013.)

Työskentelen 1.9.2024 alkaen JYU.Well-profilointihankkeen (Suomen Akatemia, 2023–2028) tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksella. Tutkimuksellinen mielenkiintoni kohdistuu alle 3-vuotiaiden lasten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin varhaiskasvatuksessa, erityisesti varhaiskasvatuksen vuorohoidossa. Syksyllä 2024 alkavassa tutkimuksessani tarkastelen tunteisiin liittyvää oppimista ja ohjaamista vuorohoidon aloitusvaiheessa. Tutkin ilmiötä kulttuurihistoriallisen lähestymistavan valossa, osana arkista toimintaa ja vuorovaikutusta. Työni jatkaa aikaisempaa, lapsen surua ja sen kohtaamista tarkastelevaa tutkimusta, jota olen saanut tehdä Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa ”Lapsen suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa” (Suomen Akatemia, 2021–2025).