Vieraskynässä Susanna Isotalo, Tuulikki Ukkonen-Mikkola ja Niina Rutanen
Mitä muuta katse kertoo?
Sanaton vuorovaikutus on tärkeä osa vuorovaikutusta ja sen tulkintaa, mutta mietitkö koskaan työssäsi varhaiskasvatuksessa mihin kiinnität katseellasi huomiota ja mikä siihen vaikuttaa? Sanonta ”Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.” on varmasti tuttu monelle. Visuaalisen informaation tulkitsemiseen käytämme katsettamme, samoin kuin kaiken ympärillämme tapahtuvan havainnointiin. Havainnot eivät kuitenkaan tuota katsojalleen ydininformaatiota, ellemme osaa suunnata omaa katsettamme ammatillisesti tärkeisiin vihjeisiin. Varhaiskasvatuksessa nämä vihjeet liittyvät toiminnan sisällön, kasvattajien oman toiminnan sekä lapsen oppimisen ja kehityksen havainnointiin.
Opettajan ammatillinen katse liittyy tiedon keräämiseen ja sen prosessointiin
Kasvatuksen, oppimisen ja opettajankoulutuksen tutkimuksessa on viime vuosina lisääntynyt pyrkimys ymmärtää opettajan silmänliikettä ja katseen suuntaamista. Mielenkiinnon kohteena ei ole vain tieto siitä, mihin ammattilaisen katse kohdistuu, vaan myös se mikä ohjaa tätä huomion suuntaamisen prosessia (Jarodzka ym., 2023). Katseen kohdistaminen pedagogisesti tärkeisiin tapahtumiin on taito, joka kehittyy. Vastaavalla tavalla kehittyy ymmärrys siitä, mitkä ympäristön ja lapsen tuottamista vihjeistä antavat tietoa oppimiseen ja kehitykseen liittyen. Tätä kokemuksen kautta kehittyvää kykyä suunnata katsetta näihin kriittisiin vihjeisiin kutsutaan opettajan ammatilliseksi katseeksi. Ammatillinen katse jakautuu kykyyn huomata visuaalisesti keskeisiä tapahtumia ympäristöstä sekä kykyyn selittää näitä tapahtumia tietoon tukeutuen ja johtopäätöksiä vetäen (Gegenfurtner ym., 2023). Kiinnostavaa on siis se, miten kasvattajat suuntaavat katsettaan tulkitakseen tapahtumia ympäristöstään, mutta myös se, miten he perustelevat katseensa suuntaamista pohjaten koulutuksen sekä kokemuksen kautta hankittuun tietoon.
Varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen kautta kartutettu pedagoginen taustatietämys ja toimintaympäristö, eli toiminnan konteksti, eroavat esimerkiksi koulusta. Varhaiskasvatuksessa lapset jotka ovat osallisina vuorovaikutuksessa, voivat olla hyvinkin nuoria, jopa alle vuoden ikäisiä. Kun lapsen sanallinen vuorovaikutus on vasta kehittymässä, lapsen sanattoman vuorovaikutuksen havaitseminen ja tukeminen vaatii opettajalta erityistä huomiota ja ymmärrystä (White ym., 2015). Toisaalta, varhaiskasvatuksessa vaihtelevien kontekstien on havaittu olevan yhteydessä siihen, mihin ja miten kasvattaja suuntaa katsettaan vuorovaikutuksessa (Duthois ym., 2025; Isotalo, 2026; Isotalo ym., 2025; Ukkonen-Mikkola ym., 2024). Varhaiskasvatus koostuu ryhmässä tapahtuvasta, koko päivän kattavasta hoivasta, opetuksesta ja ohjauksesta erityisesti pienten lasten oppimisen sekä kehityksen tukemiseen liittyen (Rutanen & Hännikäinen, 2017). Koulukontekstiin verrattuna erityistä varhaiskasvatuksessa onkin myös siis se, että päivän pedagogiset tilanteet koostuvat muun muassa opettajajohtoisesta ohjatusta toiminnasta, ohjatusta ja vapaasta leikistä, siirtymistä sekä ruokailutilanteista. Näissä erilaisissa pedagogisissa toiminnoissa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen on havaittu muun muassa eroavan opettajan lasta kohtaan osoittaman sensitiivisyyden tasolla (Guedes ym., 2020). Lisäksi erilaisten toimintojen on havaittu olevan yhteydessä siihen, millaiseksi varhaiskasvatuksen opettajan ammatillinen katse muotoutuu (Isotalo, 2026). Varhaiskasvatuksessa ammatilliseen katseeseen liittyykin erityisesti sanattoman vuorovaikutuksen havainnointi sekä erilaiset vuorovaikutustilanteet, jotka ohjaavat opettajan katsetta sekä vuorovaikutuksen vihjeiden tulkintaa.
Herkin Silmin -tutkimushanke
Varhaiskasvatuksessa työskentelevien katseeseen liittyvää tutkimusta on toteutettu Suomessa erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten ryhmissä toimivien opettajien kanssa (Isotalo ym., 2025; Isotalo, 2026; Ukkonen-Mikkola ym., 2024). Jyväskylän yliopistossa vuonna 2021 aloitettu Herkin Silmin -tutkimushanke paneutuu varhaiskasvatuksen opettajan katseen tutkimiseen alle kolmivuotiaiden lasten ryhmissä leikin ja ohjatun toiminnan aikana. Tutkimushanke on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti ensimmäinen laatuaan, jossa opettajan katseen kohdistumista tutkitaan näin nuorten lasten ryhmissä autenttisessa varhaiskasvatuksen vuorovaikutusympäristöissä.
Varhaiskasvatuksen opettajan katseen kohdistuminen pienten lasten ryhmissä
Tutkimushankkeen osatutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen opettajan koulutuksen sekä kokemuksen kautta hankittu tieto esimerkiksi siitä, mitä taitoja lapsi harjoittelee tietyn ikäisenä ohjaa opettajan katseen kiinnittymistä (Isotalo, 2026; Ukkonen-Mikkola ym., 2024). Alle kolmivuotiaiden ryhmissä korostuu erityisen paljon lapsen sanattoman vuorovaikutuksen tulkinta, sillä lapset vasta harjoittelevat kielellistä vuorovaikutusta ja sanallistamaan toimintaansa. Sanattomaan vuorovaikutukseen liittyy vahvasti lapsen kehollinen kommunikaatio, ilmeet, eleet sekä katseen kohdistaminen. Tutkimushankkeen tulosten perusteella näiden vihjeiden tulkinnassa opettajan katseella on suuri rooli (Isotalo, 2026; Isotalo ym., 2025). Tutkimus osoittaakin, että näissä hyvin nuorten lasten ryhmissä opettaja suuntaa visuaalista huomiotaan niin yksittäisiin lapsiin kuin myös toiminnassa käytettyihin materiaaleihin, kuten leluihin. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että opettajan katse jakautuu epätasaisesti lasten välillä eli osa lapsista saa siis opettajalta määrällisesti enemmän ja pidempiä katseita kuin toiset (Ukkonen- Mikkola ym., 2024). Lisäksi erityisesti leikin aikana myös lelut saavat paljon opettajan visuaalista huomiota, sillä näitä käytetään vuorovaikutuksen osana sekä tukena (Isotalo ym., 2025). Täysin tasainen visuaalisen huomion kohdistaminen jokaiseen lapseen ei suinkaan ole mahdollista tai edes realistista. Tärkeämpää on ymmärtää, miksi tietyt lapset saavat opettajalta enemmän katseita kuin toiset ja mikä ohjaa opettaja kohdistamaan katsettaan ohjauksessa käytettyihin välineisiin tai leluihin. Toisin sanoen onko katseen jakautumisen taustalla jokin opettajan tietoon perustuva selitys.
Varhaiskasvatuksen opettajan reflektio katseen tulkinnassa
Osatutkimuksen, jossa opettajat katsoivat tallenteita silmänliikkeistään samalla kun reflektoivat omaa toimintaansa videolla, alustavien tulosten mukaan reflektio sai opettajat kiinnittämään huomiota erityisesti lapsen eleisiin, keholliseen vuorovaikutukseen sekä katseeseen (Isotalo ym., tulossa). Opettajat reflektoivat erityisesti sitä, kuinka huomasivat lapsen kehollisista vihjeistä lapsen mielenkiinnon jo loppuneen. Toisaalta he huomasivat myös lapsen hakevan vahvistusta ja tukea suuntaamalla katsettaan opettajaan. Tämä kertoo siitä, että opettajat kiinnittivät alle kolmivuotiaiden lasten ryhmissä erityistä huomiota siihen, miten lapsi sanattomasti pyrkii kommunikoimaan. Lisäksi opettajien havainnoidessa miten heidän oma silmänliikkeensä kohdistuu, he pystyivät tietoon perustuen selittämään omaa toimintaansa tilanteessa. Toisessa hankkeen osatutkimuksessa opettajat selittivät katseensa kohdistumista perustaen sen tietoon lapsen yksilöllisistä tarpeista, lapsen kehityksestä sekä toteuttamastaan pedagogiikasta (Ukkonen-Mikkola ym., 2024). Lapset, jotka ajateltiin kykeneviksi toimimaan itsenäisesti, opettaja saattoi tietoisesti jättää vähemmälle visuaaliselle huomiolle. Tämä kertoo siitä, että opettaja on tilanteessa tehnyt havaintoja ja tietoisesti johtopäätöksiä siitä, kuka lapsista hänen mielestään tarvitsee enemmän aikuisen tukea ja kuka taas pystyy toimimaan myös itsenäisesti.
Vuorovaikutuksen kontekstin rooli vuorovaikutuksen rakentumisessa ja opettajan katseen suuntaamisessa
Varhaiskasvatuksessa pedagogista toimintaa toteutetaan hyvin monimuotoisesti ja tutkimushankkeen osatutkimuksen perusteella erityisesti leikin aikana syntyy runsaasti lasten vuorovaikutusaloitteita (Isotalo ym., 2025). Hankkeen yhden tutkimuksen tulosten perusteella, tulkitakseen vuorovaikutusaloitteita leikin aikana, opettaja kiinnittyy kommunikoimaan yksittäisen lapsen kanssa ja hänen katseensa suuntautuu havainnoimaan yksittäisen lapsen kasvoja, vartaloa ja käsiä (Isotalo, 2026). Tämä kertoo siitä, että opettaja on sitoutunut vuorovaikutukseen ja pyrkii tulkitsemaan tätä vuorovaikutusta erityisesti lapsen kehollisista vihjeistä sekä kasvoista. Ohjatussa toiminnassa taas opettajan katse siirtyy lasten välillä, kohdistuen erityisesti heidän kasvoihinsa (Isotalo, 2026). Tässä prosessissa opettaja siis kerää visuaalista informaatiota lasten osallistumisesta sekä havainnoi heidän motivaatiotaan erityisesti lasten kasvoista. Ohjatun toiminnan aikana lapsen vuorovaikutusaloitteet olivat myös harvinaisempia kuin leikin aikana (Isotalo ym., 2025). Tämä kertoo siitä, että ohjatun toiminnan aikana opettajan huomio on enemmän lasten ohjaamisessa ja oppimisen tukemisessa, kuin vastavuoroisen vuorovaikutuksen tukemisessa.
Kiinnitätkö varhaiskasvatuksen ammattilaisena huomiota omaan katseeseesi?
Monelle katseen suuntaaminen saattaa kuulostaa hyvinkin itsestäänselvyydeltä, johon ei tule välttämättä kiinnittäneeksi juurikaan huomiota. Katseella havainnointi ja havaitun tulkinta ovat kuitenkin ydintekijöitä esimerkiksi sanattoman vuorovaikutuksen tulkinnassa (Isotalo ym., 2025) ja hankkeen osatutkimusten tulokset osoittavat, että tämä vaatii työntekijältä ammatillista katseen suuntaamista sekä tietoon perustuvaa reflektiota (Isotalo, 2026; Isotalo ym., tulossa). Jos emme tiedosta, mitä näemme tai ymmärrä, mitä nämä havainnot meille kertovat, saattavat lapsen hienovaraiset vihjeet osallistua vuorovaikutukseen jäädä huomaamatta. Kun pyrimme tukemaan katseellamme vuorovaikutusta ja lapsen kiinnittymistä vastavuoroiseen vuorovaikutukseen, mahdollistamme samalla myös lapsen oppimista ja kehitystä (Isotalo, 2026). Varhaiskasvatuksessa työskentelevän kasvattajan olisikin siis tärkeää kiinnittää huomiota omaan katseensa ja erityisesti, mikä saa hänet suuntaamaan sitä tietyllä tavalla. Tämä saa ammattilaisen keskittämään visuaalista huomiotaan myös siihen, miten lapset ilmaisevat vaikkapa iloa, innostumista, tylsistymistä, epävarmuutta tai hakevat tukea sekä huomiota (Isotalo, 2026; Ukkonen-Mikkola ym., 2024). Haastammekin sinut pohtimaan, miten itse kohdistat katsettasi, kun olet vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Tukeeko oma katseesi lapsen kiinnittymistä vuorovaikutukseen vai estääkö se sitä? Toisaalta, kun lapsi katsoo sinua, tietoisesti reflektoi sitä, mitä lapsi viestittää katseellaan. Voisiko taustalla olla jokin suurempi merkitys, jota hän ei vielä osaa pukea sanoiksi?
Voit lukea lisää kehollisuudesta ja katseesta vuorovaikutuksessa: Ukkonen-Mikkola, T. & Isotalo, S. (2024). Kehollisuus ja katse vuorovaikutuksen rakentajana kasvattajan ja alle 3-vuotiaiden lasten leikissä. Teoksessa T. Kyrönlampi & M. Koivula (toim.), Leikin lumoa, käsikirja varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen (s. 220─235). Santalahti.
Herkin Silmin tutkimushankkeeseen liittyvät sivut:
Herkin Silmin –tutkimushankkeen verkkosivu: https://www.jyu.fi/fi/tutkimusryhmat/herkin-silmin
Susanna Isotalon Instagram tili, joka keskittyy silmänliiketutkimukseen: @tutkijan_silmin
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet:
Duthois, T., Vanderlinde, R., Van Avermaet, P., & Montero Perez, M. (2025). A teacher’s distribution of attention and interaction opportunities in early childhood education: A mixed-methods single case study. Language and Education, 1–22. https://doi.org/10.1080/09500782.2025.2505178
Gegenfurtner, A., Gruber, H., Holzberger, D., Keskin, Ö., Lehtinen, E., Seidel, T., Stürmer, K., & Säljö, R. (2023). Towards a cognitive theory of visual expertise: Methods of inquiry. Teoksessa C. Damşa, A. Rajala, G. Ritella, & J. Brouwer (toim.), Re-theorizing learning and research methods in learning research (pp. 142–158). Routledge.
Guedes, C., Cadima, J., Aguiar, T., Aguiar, C., & Barata, C. (2020). Activity settings in toddler classrooms and quality of group and individual interactions. Journal of Applied Developmental Psychology, 67, 101100. https://doi.org/10.1016/j.appdev.2019.101100
Isotalo, S. (2026). Teachers’ Visual Gaze Behavior during Pedagogical Interaction in Under Three-Year-Old Children’s Groups in Early Childhood Education and Care (Doctoral dissertation, University of Jyväskylä). Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1247-6
Isotalo, S., Ukkonen-Mikkola, T., Lämsä, J., & Rutanen, N. (2025). Early Childhood Education and Care Teachers’ Gaze Behavior Across Pedagogical Episodes in Toddler Groups in Finland. International Journal of Early Childhood 57, 1–23. https://doi.org/10.1007/s13158-023-00387-6
Jarodzka, H., van Driel, S., Catrysse, L., & Crasborn, F. (2023). Classroom chronicles: Through the eyeglasses of teachers at varying experience levels. Frontiers in Education, 8, Article 1280766. https://doi.org/10.3389/feduc.2023.1280766
Rutanen, N., & Hännikäinen, M. (2017). Care, Upbringing and Teaching in ‘Horizontal’ Transitions in Toddler Day-Care Groups. In White, E.J., Dalli, C. (eds.) Under-three Year Olds in Policy and Practice. Policy and Pedagogy with Under-three Year Olds: Cross-disciplinary Insights and Innovations. Springer, Singapore. https://doi.org/10.1007/978-981-10-2275-3_4
Ukkonen-Mikkola, T., Isotalo, S., Chaudhuri, S., Salminen, J., Merjovaara, O., Lindén, C., & Rutanen, N. (2024). With sensitive eyes: ECEC teachers’ visual gaze and related reflections on pedagogical actions in toddler groups using eye-tracking glasses. Frontline Learning Research, 12(2), 70–98. https://doi.org/10.14786/flr.v12i2.1153
White, E. J., Redder, B., & Peter, M. (2015). The work of the eye in infant pedagogy: A dialogic encounter of ‘seeing’ in an education and care setting. International Journal of Early Childhood, 47, 283–299. https://doi.org/10.1007/s13158-015-0139-8
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 