Vieraskynässä Antonina Peltola
Johdanto
Kaikilla meillä on sisäsyntyinen tarve tuntea yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin ja saada hyväksyntää (Baumeister & Leary, 1995). Päiväkoti on usein lapsen ensimmäinen ympäristö, jossa saadaan kokemuksia ryhmässä toimimisesta sekä vertaissuhteista kodin ja perheen ulkopuolella. Tällöin lapsi joutuu myös neuvottelemaan paikkaansa lapsiryhmässä (Donner ym., 2022; Juutinen, 2018). Ulossulkeminen voidaan ymmärtää ilmiönä, jolloin pyritään jollain tavalla estämään toista pääsemästä mukaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen (Fanger ym., 2012; Juutinen, 2018). Ilmiötä pidetään yleisenä ja osaltaan lasten väliselle vuorovaikutukselle ominaisena (Corsaro, 2018; Fanger ym., 2012; Ellis ym., 2021; Lundström ym., 2022).
Tässä blogitekstissä tarkastellaan kymmenen 6-vuotiaan lapsen ulossulkemisen kertomuksia esiopetuksessa. Kerronnalliset yksilöhaastattelut (N=10) toteutettiin pääkaupunkiseutulaisessa päiväkodissa keväällä 2018. Haastatteluiden aikana lapsia pyydettiin kertomaan tilanteista, joissa ovat kohdanneet jonkinlaista torjuntaa muiden taholta sekä miten he ovat näissä tilanteissa toimineet. Lasten kanssa ilmiötä lähestyttiin ”mukaan pääsemisenä”, mikä osoittautui kaikille lapsille tutuksi asiaksi päiväkodin arjessa. Tämä kirjoitus pohjautuu väitöskirjani ensimmäiseen artikkeliin, joka on osa laajempaa tutkimusta lasten yhteisökokemuksista.
Lasten kokemusten äärelle
Länsimaisissa yhteiskunnissa on jo useita vuosikymmeniä kasvanut kiinnostus lasten kokemusten ja näkemysten kuulemiselle (Harcourt and Einarsdottir, 2011). Osaltaan tätä kehitystä ovat muokanneet laajempi kehitys liittyen lasten oikeuksiin sekä toisaalta kiinnostus lasten elämän tutkimiseen (Harcourt and Einarsdottir, 2011; Sommer ym., 2010). Myös opetussuunnitelmatasolla sekä käytännön työssä on yhtä enemmän nostettu lasten näkemysten ja kiinnostusten tärkeyttä (Chesworth, 2019; Harju-Luukkainen ym., 2022; Hedges and Cooper, 2016). Tälle lasten näkemysten tutkimukselle on tarvetta, mikäli haluamme ymmärtää tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä myös lasten kokemuksista käsin.
Aiemmat tutkimukset lasten kokemuksista päiväkodissa ovat osoittaneet kavereiden ja vertaissuhteiden tärkeyden ja merkityksen (Kragh-Müller & Isbell, 2011; Lundqvist et al., 2019; Martin & Buckley, 2020; Roos, 2015). Tay-Lim ja Gan (2012) huomasivat lasten ulossulkemisen kokemuksia käsittelevässä tutkimuksessaan, että hyvin pienet lapset ovat kykeneviä kertomaan kokemuksistaan ja ymmärtävät ulossulkemisen ilmiönä. Myös omassa tutkimuksessamme (2023) havaitsimme, että kaikilla lapsilla oli jonkinlaisia kokemuksia ulossulkemisesta päiväkodin arjessa ja kaikki haastatellut lapset ymmärsivät ilmiön, josta haastatteluissa puhuimme. Lisäksi osalla haastatelluista lapsista oli hyvin tarkkoja muistoja tilanteista ja tapahtumista, joissa olivat kohdanneet torjuntaa muiden taholta. Lasten kertomassa ulossulkeminen näkyi toisten suunnalta aktiivisen torjunnan lisäksi laajemmin vaikeutena päästä mukaan leikkeihin tai löytää itselleen leikkikaveria (Peltola ym., 2023).
Kertomukset ulossulkemisesta
Lasten kertomukset sijoittuivat vapaan leikin tilanteisiin ja erityisesti ulkoiluun (Peltola ym., 2023). Myös aiemmissa tutkimuksissa lasten välinen vapaampi toiminta on näyttäytynyt ulossulkemiselle otollisena ympäristönä (Donner et al., 2022; Fanger ym., 2012; Juutinen, 2018). Nämä tilanteet mahdollistavat vapaamman lasten välisen vuorovaikutuksen ja toimivat tätä kautta paikkoina myös ulossulkemiselle (Donner et al., 2022; Fanger et al., 2012; Tay-Lim & Gan, 2012). Otso (6v.) näkee, että juuri ulkona leikkeihin liittyminen on toisinaan vaikeaa:
Otso: Ulkona. Siel on vähä vaikeempi löytää leikkikaverii kun nii moni puuhaa eri asiaa.
H: Okei.. Mitä sit tapahtuu?
Otso: Noo.. sit yleensä koittaa löytää leikkikaverii. Mulki on joskus käyny sillai. Et ei oikee tiiä mihi leikkii menis.
Lapsilla on erilaisia toimintatapoja tilanteissa, joissa he jäävät leikkien ulkopuolelle (Lundquist et al., 2019; Peltola ym., 2023; Tay-Lim & Gan, 2012). Tutkimuksessamme (2023) kävi ilmi, että osa lapsista toimii aktiivisemmin hakemalla jonkun aikuisen paikalle tai etsimällä toisen leikin, mihin liittyä. Sen sijaan osa lapsista kertoi passiivisemmin odottavansa, että tilanne muuttuu ja mukaan liittyminen tulee jälleen mahdolliseksi, kuten Elsa (6v.) kuvaa seuraavassa sitaatissa:
Elsa: Yhen kerran.. niinku.. hmm.. no mä, mä haluisin tulla Amandan ja Niinan leikkii mukaa mut niille ei sopinu. Niille ei hal- ne ei halunnu. Kaikki pitää oikeesti päästää kaikkii- kaikkee mukaan.
H: Mitä sä sit teit?
Elsa: Menin penkille istumaan koko öö ulkoilun ajaksi.
Huomionarvoista on, että siinä missä osa lapsista kertoi turvautuvansa aikuisten tukeen, osa haastatelluista lapsista kertoi, etteivät he ikinä kerro työntekijöille kokemuksistaan (Peltola ym., 2023). Tällöin näiden tilanteiden huomaaminen vaatii varhaiskasvatuksen työntekijöiltä erityistä valppautta. Mikäli lasten kokemukset tapahtuvat ulkona vapaamman leikin aikana, on näiden tilanteiden havaitseminen haastavaa, erityisesti jos lapset eivät itse kerro kokemuksistaan. Olisikin tärkeää varmistaa, etteivät lapset jää näiden tilanteiden kanssa yksin ja heillä olisi riittävästi resursseja tilanteiden ratkaisemiseen.
Tutkimuksemme (2023) osoitti, että ilmiö on yleinen ja arkipäivään kuuluva lasten elämässä ja kaikki lapset tunnistivat tilanteita, jolloin leikkeihin liittyminen on vaikeaa. Kaikki tähän tutkimukseen haastatellut lapset kuitenkin kokivat, että heillä on kavereita esiopetuksessa eikä kukaan raportoinut kokevansa jatkuvaa tai laajamittaista ulossulkemista tai kiusaamista muiden taholta. Voi olla, että osaltaan nämä lasten kokemat positiiviset kokemukset vertaissuhteissa auttoivat lapsia myös käsittelemään tilanteita, joissa he kohtaavat torjuntaa muiden taholta. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkien lasten kohdalla. Varhaiskasvatuksen arjessa olisikin tärkeä varmistaa, että kaikille lapsille syntyisi positiivisia kokemuksia vertaissuhteissa, eikä kukaan joutuisi jatkuvasti kokemaan ulkopuolisuutta tai torjuntaa muiden taholta.
Lähteet:
Baumeister, R. F. & Leary, M. R. (1995). The need to belong: Desire for interpersonal attachments as a fundamental human motivation. Psychological Bulletin 117(3), 497–529.
Chesworth, L. (2019). Theorising young children’s interests: Making connections and in-the-moment happenings. Learning Culture and Social Interaction 23: 100263.
Corsaro, W. A. (2018). The Sociology of childhood, 5th edn. SAGE Publications, Inc.
Donner, P., Lundström, S. & Heikkilä, M. (2022). Exclusion and limitation through favouritism as a strategy in children’s play negotiations: A qualitative analysis of children’s multimodal play. Journal of Early Childhood Research 20, 449–462.
Ellis, C., Beauchamp, G., Sarwar, S., et al. (2021). ‘Oh no, the stick keeps falling!’: An analytical framework for conceptualising young children’s interactions during free play in a woodland setting. Journal of Early Childhood Research 19(3), 337–354.
Fanger, S. M., Frankel, L. A. & Hazen, N. (2012). Peer exclusion in preschool children’s play: Naturalistic observations in a playground setting. Merrill-Palmer Quarterly 58(2), 224–254.
Harcourt, D. & Einarsdottir, J. (2011). Introducing children’s perspectives and participation in research. European Early Childhood Education Research Journal 19(3), 301–307.
Harju-Luukkainen, H., Kangas, J. & Garvis, S. (2022). Introduction to early childhood education system’s policies and practices in Finland. Teoksessa H. Harju-Luukkainen, J. Kangas & S. Garvis (toim.) Finnish early childhood education and care: A multi-theoretical perspective on research and practice. Springer International Publishing AG, 1–10.
Hedges, H. & Cooper, M. (2016). Inquiring minds: Theorizing children’s interests. Journal of Curriculum Studies 48(3), 303–322.
Juutinen, J. (2018). Inside or outside? Small stories about the politics of belonging in preschools. University of Oulu.
Kragh-Müller, G. & Isbell, R. (2011). Children’s perspectives on their everyday lives in child care in two cultures: Denmark and the United States. Early Childhood Education Journal 39(1), 17–27.
Lundqvist, J., Westling Allodi, M. & Siljehag, E. (2019). Values and needs of children with and without special educational needs in early school years: A study of young children’s views on what matters to them. Scandinavian Journal of Educational Research 63(6), 951–967.
Lundström, S., Donner, P. & Heikkilä, M. (2022). Children excluding other children from play through passive resistance. Journal of Early Childhood Education Research 11(2), 223–242.
Martin, S. & Buckley, L. (2020). Including children’s voices in a multiple stakeholder study on a communitywide approach to improving quality in early years setting. Early Child Development and Care 190(9), 1411–1424.
Peltola, A., Karlsson, L., & Kangas, J. (2023). ‘It has also happened to me’: Children’s peer exclusion experiences in Finnish pre-primary school through children’s narrations. Journal of Early Childhood Research0(0).
Roos, P. (2015). Lasten kerrontaa päiväkotiarjesta. Tampere: Tampere University Press
Sommer, D., Samuelsson, I. P. & Hundeide, K. (2010). Child perspectives and children’s perspectives in theory and practice. Springer.
Tay-Lim, J. & Gan, L. (2012). Peer rejection in preschool: Foregrounding children’s voices. Journal of Early Childhood Research 11(1), 45–62.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 