Vieraskynässä Saha, Nurhonen, Harkoma, Luosa & Salminen
Myötätunnon merkitys hyvinvoinnin ja yhteenkuuluvuuden perustana korostuu entisestään yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa eriarvoisuus kasvaa, keskusteluilmapiiri kärjistyy ja ihmisten keskinäinen luottamus horjuu. Tarvitsemme syvempää ymmärrystä siitä, mikä liittää ihmisiä yhteen ja luo kestäviä, hyvinvointia vahvistavia yhteisöjä. Tämä tarkoittaa toisen huomioimista, mielipahan ja ilon tunnistamista ja sensitiivistä kohtaamista. Myötätuntoinen toiminta rakentuu vähitellen oppimisen myötä, ja siksi varhaisvuodet ovat sen kannalta merkityksellisiä. Varhaiskasvatus tarjoaa päivittäin mahdollisuuksia tällaisiin myötätuntoisiin, yhteyttä rakentaviin tekoihin ja kohtaamisiin, jotka luovat pohjaa lasten ja henkilöstön hyvinvoinnille sekä kestäville ja inklusiivisille päiväkotiyhteisöille.
Myötätuntoa ja hyvinvointia tarvitaan varhaiskasvatuksen arjessa
Henkilöstön hyvinvointi ja myötätunto varhaiskasvatuksessa (HyMy) -tutkimushanke tarkastelee myötätuntoa ja työhyvinvointia kokonaisuutena, jossa työntekijöiden jaksaminen, työyhteisön ilmapiiri ja ammattilaisten vuorovaikutus lasten kanssa kietoutuvat toisiinsa. Hankkeen lähtökohtana on ajankohtainen huoli alan kuormittavuudesta, henkilöstön vaihtuvuudesta sekä varhaiskasvatustyöhön kohdistuvasta tehokkuuden tavoittelusta ja työelämän kiihtymisestä (Saha ym. 2023; Cumming, 2017; Jennings ym. 2020). Aiempi tutkimus osoittaa, että varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvoinnilla on yhteys pedagogisen työn laatuun (Nislin, 2016; Penttinen ym., 2020). Useat tutkimukset ovat löytäneet positiivisen yhteyden työntekijöiden hyvinvoinnin ja paremman lapsiryhmän vuorovaikutuksen ja lasten tunnetaitojen tukemisen välillä (Cassidy ym., 2016), kun taas heikko hyvinvointi on yhdistetty sosiaalisiin ristiriitoihin lapsiryhmässä (Whitaker ym., 2015) sekä vähäisempään emotionaaliseen tukeen lapsille (Aboagye ym., 2020; Friedman Krauss ym., 2014). Näin ollen voidaan todeta, että henkilöstön hyvinvointi on tärkeää sekä henkilöstön itsensä, mutta myös ensisijaisen tärkeää varhaiskasvatukseen osallistuvan lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta. Tämä tekee siitä paitsi työelämän, mutta myös vahvasti pedagogiikan ja lapsen edun kysymyksen.
Varhaiskasvatus on intensiivistä ihmissuhdetyötä, ja ammattilaisten vastuulla on tarjota lapselle laadukas, oppimista, kasvua ja hyvinvointia tukeva oppimisympäristö. Työ haastaa ammattilaisen emotionaalisesti, mutta mahdollistaa syviä merkityksellisyyden ja onnistumisen kokemuksia yhdessä lasten kanssa (Nislin, 2016). Työn emotionaaliset vaatimukset saattavat lisätä ammattilaisten tekemää tunnetyötä, jolla tarkoitetaan työssä koettujen tunteiden säätelemistä, näyttämistä ja peittämistä ammattiroolin edellyttämällä tai organisaation vaatimalla tavalla (Grandey ym., 2013; Hochschild, 2012). Myötätunnon merkitys työyhteisöjen hyvinvoinnille on havaittu aiemmissa tutkimuksissa, mutta lapsiryhmävuorovaikutuksen sekä ammattilaisen hyvinvoinnin ja tunnetyön välisiä yhteyksiä päiväkotitasoisessa tarkastelussa on selvitetty vähemmän. HyMy-tutkimushankkeessa selvitetään, millä tavoin päiväkotiyhteisön myötätuntoinen toimintakulttuuri voi tukea henkilöstöä selviämään työn emotionaalisista haasteista.
Kuva: Pexels
Myötätunto rakentuu ja sitä rakennetaan arjen vuorovaikutuksessa
Myötätuntoa pidetään perustavanlaatuisena ihmisten välisen toiminnan muotona, joka rakentuu kyvystä havaita toisen henkilön mielipaha, kokea siihen liittyvää huolta ja toimia toisen henkilön hyväksi (Keltner, 2009; Kanov ym., 2004). Empatiakyky liittyy hyvin läheisesti myötätuntoon. Sillä tarkoitetaan kykyä jakaa toisen henkilön tunteet ja aistia, mitä toinen tuntee. Empatiaan kuuluu myös pyrkimys reagoida myötätuntoisesti toisen kokeman ahdistuksen lievittämiseksi (Decety & Jackson, 2004). Organisaatiotutkimuksissa myötätuntoa on tarkasteltu vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä, jolla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia yhteisöjen toimintaan. Tutkimukset osoittavat, että myötätunto organisaatioissa on yhteydessä parempaan yhteistyöhön ja luottamukseen (Dutton ym., 2007) sekä keskimääräistä myönteisempään hyvinvointiin ja työilmapiiriin (Lilius ym., 2011). Myötätunto ei siten rajoitu yksilön ominaisuudeksi, vaan se ilmenee ja vahvistuu yhteisöllisessä toiminnassa arjen vuorovaikutuksessa.
Empatia ja yhteistyötaidot yksilön ominaisuuksina edesauttavat lasten myötätuntoista toimintaa lapsiryhmässä ja niitä voidaan tukea vuorovaikutuksen keinoin. Aiemmat tutkimukset ovat systemaattisesti osoittaneet, että henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen laatu on myönteisessä yhteydessä ryhmän lasten empaattisuuteen ja yhteistyötaitoihin (mm. Pakarinen ym., 2020; Salminen ym., 2022; Siekkinen ym., 2013; Soininen ym., 2023). Lisäksi harvalukuisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lasten empatia ja yhteistyötaidot ennustavat korkeampaa vuorovaikutuksen laatua (Pakarinen ym., 2020; Soininen ym., 2023). Nämä vuorovaikutuksen laatuun kohdentuvat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että myötätuntoinen toiminta yksilön ominaisuutena kehittyy vastavuoroisessa suhteessa ryhmän laajemman vuorovaikutusilmapiirin kanssa. Lisäksi tuoreessa koulukontekstissa toteutetussa tutkimuksessa opettajien ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen laatu ja opettajien sitoutuminen työhyvinvointia tukeviin käytänteisiin näyttivät toimivan opettajien myötätuntoista työotetta suojaavina tekijöinä (Bjärehed & Bjärehed, 2025). Tulos vahvistaa käsitystämme myötätunnon, vuorovaikutuksen ja työhyvinvoinnin välisestä yhteydestä ja osoittaa tarpeen tarkastella niiden välistä yhteyttä myös varhaiskasvatuksen kontekstissa.
Kohti kokonaisvaltaista ymmärrystä myötätuntoisesta toimintakulttuurista
HyMy-tutkimushankkeen tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä siitä, miten henkilöstön työhyvinvointi ja työyhteisön ilmapiiri liittyvät henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen laatuun sekä millaisin teoin ja rakentein päiväkodeissa rakentuu myötätuntoista toimintakulttuuria. Hanke tarkastelee työhyvinvointia ja myötätuntoa yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotason tekijöiden muodostamana kokonaisuutena. Aineistoa kerätään monimenetelmällisesti, mikä mahdollistaa myötätunnon ja hyvinvoinnin yhteyksien moniulotteisen tarkastelun sekä määrällisesti että laadullisesti. Aineisto koostuu aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnoinneista lapsiryhmässä, eläytymismenetelmällä kerätyistä ammattilaisten kirjoituksista työhyvinvointia ja myötätuntoa koskien, verkkokyselystä sekä etnografisista myötätuntokulttuurin varjostuksista päiväkodeissa. Tutkimuksessa vuorovaikutuksen laatua tarkastellaan Classroom Assessment Scoring System (CLASS) tarjoaman ja tutkimuksellisesti luotettavan viitekehyksen näkökulmasta. Viitekehyksen avulla voidaan tarkastella sitä, miten henkilöstö luo yhteyden lapsiin, sitouttaa heitä vuorovaikutukseen ja toimintaan sekä innostaa heitä oppimaan. Vuorovaikutuksen laatu muodostuu kolmesta pääkategoriasta, joita ovat henkilöstön lapselle tarjoama emotionaalinen ja ohjauksellinen tuki sekä ryhmänhallinta. Näitä kategorioita tarkastellaan koko ryhmän tasolla kattaen vuorovaikutuksen henkilöstön ja lasten välillä, että lasten välisissä suhteissa (Teachstone, 2026). Pyrkimyksenä on tunnistaa lapsiryhmävuorovaikutuksen sekä hyvinvoinnin kannalta hyviä käytäntöjä päiväkotiyhteisöistä. Varjostamalla vuorovaikutukselta laadukkaita päiväkoteja selvitetään, miten myötätunto konkretisoituu arjen teoissa ja miten toisaalta johtajuus ja työyhteisön toimintakulttuuri ja käytännöt tukevat tai heikentävät sen rakentumista. Varjostuksessa tarkoituksena on tutkia syvällisesti myötätuntokulttuurin ilmiökokonaisuutta. Varjostaminen tutkimusmetodologina voidaan kuvata ”liikkuvaksi havainnoinniksi”, jossa tutkija seuraa havainnoitavaa kohdetta heidän jokapäiväisessä toiminnassaan (Czarniawska, 2014). Varjostuksen yhteydessä pyritään myös henkilöstölle annettavan palautteen kautta vahvistamaan olemassa olevia käytäntöjä ja työtapoja, jotka heijastavat myötätuntoista suhtautumista lapsiin ja kollegoihin.
Hankkeessa toteutettiin keväällä 2025 pilottitutkimus, jossa varjostettiin yhden päiväkotiryhmän henkilöstöä ja päiväkodin johtajaa erilaisissa arjen tilanteissa. Pilottitutkimuksen havaintojen perusteella myötätuntoisen ja hyvinvointia tukevan toimintakulttuuriin rakentumiseen tarvitaan koko yhteisön yhteistä sitoutumista, ymmärrystä ja systemaattista toimintaa; se rakentuu ennen kaikkea arjen vuorovaikutuksessa, ei vain yksittäisinä tekoina. Myötätuntokulttuurilla kuvataan päiväkotiyhteisön yhteisöllistä kykyä osoittaa myötätuntoa, jolloin koko yhteisön jäsenet – niin lapset kuin aikuistenkin – osoittavat kykyä huomata toisten mielipaha toistuvasti ja luotettavasti, kokevat huolta toisesta ja toimivat mielipahan lievittämiseksi (Rainio ym., 2020; ks. myös Lilius ym. 2011). Varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajien tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnille, mutta sen muodostumisessa ja rakentumisessa koko työyhteisöllä on merkittävä ja tärkeä rooli yhdessä johtajan kanssa.
Lisätietoja HyMy-tutkimushankkeesta: https://www.researchreal.fi/projekti/hymy-hanke
Hanketta rahoittaa Emil Aaltosen säätiö ja se toteutetaan Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen välisenä yhteistyönä vuosina 2025–2027.
Lähteet
Aboagye, M.O., et al. (2020). Finding something good in the bad: the curvilinear emotional demand-conflict teacher-child relationship link. Early Child Development and Care 191 (51): 2422-2439.
Bjärehed, J., & Bjärehed, M. (2025). Compassion Fatigue in Swedish Teachers: Reduced Compassion and the Role of Teacher–Student Interaction Quality and Professional Self-care. School Mental
Cassidy, D.J., King, E.K., Wang, Y.C., Lower, J.K. & Kintner-Duffy, V.L. (2016). Teacher work environments are toddler learning environments: teacher professional well-being, classroom emotional support, and toddlers’ emotional expressions and behaviors. Early Child Development and Care, 187 (11), 1666-1678.
Cumming, T. (2017). Early Childhood Educators’ Well-Being: An Updated Review of Literature. Early Childhood Education Journal, 45, 583–593. https://doi.org/10.1007/s10643-016-0818-6
Czarniawska, B. (2014). Social Science Research. From Field to Desk. London: SAGE Publications.
Decety, J., & Jackson, P. L. (2004). The functional architecture of human empathy. Behavioral and Cognitive Neuroscience Reviews, 3, 71–100.
Dutton, J. E., Lilius, J. M., & Kanov, J. M. (2007). The transformative potential of compassion at work. In D. Cooperrider, R Fry and S. PIderit, (Eds.) Handbook of transformative cooperation: New designs and dynamics (pp. 107-126). Palo Alto, CA: Standford University Press.
Friedman-Krauss, A.H., Raver, C.C. and Morris, P.A., (2014) The Role of classroom-level child behavior problems in predicting preschool teacher stress and classroom emotional climate. Early Education and Development, 25 (4), 530-552.
Grandey, A., Diefendorff, J., & Rupp, D. E. (2013). Emotional labor in the 21st century: Diverse perspectives on the psychology of emotion regulation at work. Routledge Academic. https://doi.org/10.4324/9780203100851
Hochschild, A. R. (2012). The managed heart: Commercialization of human feeling (3rd ed.). University of California Press (Alkuperäinen julkaistu 1983). https://doi.org/10.1525/j.ctt1pn9bk
Jennings, P. A., Jeon, L., & Roberts, A. M. (2020). Introduction to the special issue on early care and education professionals’ social and emotional well-being. Early Education and Development, 31(7), 933-939.
Kanov, J., Maitlis, S. Worline, M. C., Dutton, J. E., Frost, P. J., Lilius, J. (2004). Compassion in organizational life. American Behavioral Scientist, 47, 808–827.
Keltner, D. (2009). Born to be good: The Science of a meaningful life. New York: W.W. Norton.
Lilius, J. M., Worline, M.C., Dutton, J. E., Kanov, J.M., Maitlis, S., & Frost, P. J. (2011). Understanding compassion capability. Human Relations. 64, 873–899.
Nislin, M. (2016). Nerve-wracking or rewarding? A multidisciplinary approach to
investigating work-related well-being, stress regulation and quality of
pedagogical work among early childhood professionals. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://hdl.handle.net/10138/160770
Pakarinen, E., Lerkkanen, M. K., & von Suchodoletz, A. (2020). Teacher emotional support in relation to social competence in preschool classrooms. International Journal of Research & Method in Education, 43(4), 444–460. https://doi.org/10.1080/1743727X.2020.1791815
Penttinen, V., Pakarinen, E., von Suchodoletz, A., & Lerkkanen, M. K. (2020). Relations between kindergarten teachers’ occupational well-being and the quality of teacher-child interactions. Early education and development, 31(7), 994-1010.
Rainio, A., Kurelahti, E., Nurhonen, L., Pursi. A., Hilppö. J., & Lipponen. L. (2020). “Kohti elävää myötätuntokulttuuria”: Päiväkotien myötätuntokäytännöt liikkeessä. Varhaiskasvatuksen tiedelehti – JECER, 9(2), 329-348.
Saha, M., Rouvinen, E., Nurhonen L. Paananen M. (2023). Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvointi: Organisatoriset tekijät ja alanvaihto (VOA) – Väliraportti. Julkaisematon tutkimusraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Salminen, J., Pakarinen, E., Poikkeus, A. M., Laakso, M. L., & Lerkkanen, M. K. (2022). Teacher–child interactions as a context for developing social competence in toddler classrooms. Journal of Early Childhood Education Research, 11(1), 38-67.
Siekkinen, M., Pakarinen, E., Lerkkanen, M. K., Poikkeus, A. M., Salminen, J., Poskiparta, E., & Nurmi, J. E. (2013). Social competence among 6-year-old children and classroom instructional support and teacher stress. Early Education & Development, 24(6), 877-897.
Soininen, V., Pakarinen, E., & Lerkkanen, M.-K. (2023). Reciprocal associations among teacher–child interactions, teachers’ work engagement, and children’s social competence. Journal of Applied Developmental Psychology, 85. https://doi.org/10.1016/j.appdev.2022.101508
Teachstone (2026). How Does CLASS® Work? Teachstone. https://teachstone.com/class/how-does-class-work/
Whitaker, R.C., Dearth-Wesley, T. & Gooze, R.A. (2015). Workplace stress and the quality of teacher-children relationships in Head start. Early Childhood Research Quarterly, 30, 57-69.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 