Vieraskynässä Virve Keränen ja Susanna Kinnunen
Päiväkodin ovesta sisään astuvan toivottavat tervetulleeksi keltaiset, punaiset, vihreät, siniset, paikatut, renksuistaan repsottavat kurahousut. Kurahousut ovat suojanneet päiväkotien lapsia kuralta ja märältä jo 50-luvusta asti, mutta mitä muuta kurahousut päiväkodin arjessa tekevät? Pohjaamme tämän kirjoituksemme jo julkaistuun artikkeliimme: Do I have to wear mud pants? Mud pants as material agents in Finnish preschools (Keränen & Kinnunen, 2025).
Suomalaisessa pedagogiikassa ”ulkoilmalapsella” on aivan oma, erityinen arvonsa ja diskurssinsa. Ulkoilmalapsi on puhdas, onnellinen ja terve ulkona leikkiessään (Christenssen, 2000; Roivainen, 2012). Ollakseen puhdas, ulkoilmalapsi tarvitsee kurahousut ja ne ovat siksi kiinteä osa päiväkodin arkea. Yksinkertaisesta tehtävästään huolimatta, kurahousut eivät herätä pelkästään onnellisuuden tunteita. Kurahousut saavat aikaan myös turhautumista, inhoa, haastavia tilanteita ja jopa raivoa (Roivainen, 2012; Viitala, 2014). Kurahousujen on sanottu vaativan kovaa työtä, sillä: ”Osa todellisuutta on sitä, että kädet kuivuuttaan halkeilevina autamme kurahousujen lenksuja saappaiden alle yksi toisensa jälkeen. Todellisuutta on, että meteli on joskus niin korvia huumaavaa, että sattuu.” (Palo-oja, Määttä & Halme, 2021, s. 90).
Tässä valossa kurahousut näyttäytyvät jokseenkin ristiriitaisena materiaalisena toimijana päiväkodin arjessa: toisaalta ne ovat reitti reippaan ja puhtaan ulkoilmalapsen saavuttamiselle, mutta toisaalta ne aiheuttavat usein ärtymystä ja inhoa sekä lapsissa että varhaiskasvatuksen henkilöstössä ja vanhemmissa (Mycock, 2020; Roivainen, 2016).
Juuri tämä ristiriita sai meidät kiinnostumaan kurahousuista ja niiden toimijuudesta päiväkodissa. Kurahousut materaalisena toimijana tarkoittaa meille materiaalisuuden ja ihmisyyden yhdistämistä, jossa materia ei ole vain fyysinen käyttötavara, vaan itsessään ja suhteessaan ihmisiin muutoksia aikaan saava (Bozalec, 2021). Meille kurahousut ja ihmiset eivät ole vain objekteja ja subjekteja, vaan tulevat olemassa olevaksi toisilleen ja ympäristölle haastaen, neuvotellen ja uutta luoden (esim. Aslanian & Moxnes, 2021; Dernikos et al., 2020; Millei et al., 2018). Materiat, tässä kurahousut, voivat tarkemmin katsoen toimia yllättävin tavoin ja saada aikaan yllättäviä tekoja ja tilanteita (Groz, 2005). Tässä kirjoituksessa kuvaamme, mitä muuta kurahousut päiväkodin arjessa tekevät kuin suojaavat lapsia kuralta ja märältä.
Tutkimusmatkalla kurahousujen kanssa
Tutkimusmatkamme kurahousuihin alkoi syksyllä 2020, kun kurahousut ilmestyivät erinäisiin keskusteluihin, joita kävimme vanhempina, tutkijoina ja kouluttajina. Samoin kurahousut putkahtelivat toistuvasti näkyviin myös julkisissa keskusteluissa, sosiaalisessa mediassa ja uutisissa. Näitä keskusteluja tuntui yhdistävän varsin voimakkaat tunteet, joita kurahousuihin liittyi. Jatkaessamme keskusteluja yhdessä ystäviemme, lastemme, perheemme, opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa, huomasimme, että lähes kaikilla on jokin muisto tai kokemus kurahousuista.
Syvennyimme tutkimuksessamme tarkastelemaan julkisuudessa käytyjä keskusteluja, joissa kurahousut mainittiin. Ne tuntuivat resonoivan omien ja meille jaettujen muistojen kanssa. Näin kurahousuaineistomme on sommitelma julkisia keskusteluja, ohjeita, muistoja ja kokemuksia. Olemme pyrkineet ihmettelemään kurahousujen kanssa, kuten Jackson ja Mazzei (2021) uusmaterialistista tutkimusta kuvaavat. Ihmettelymme ansiosta päädyimme myös teatteriin katsomaan näytelmää vanhempainillasta. Kuinka ollakaan, näytelmässä lasta näyttelevä aikuinen pissaa kurahousuihinsa ja aiheuttaa näin hankaluutta ja lisätyötä vanhempainiltaan osallistuneille. Yleisöä nauratti.
Mitä kaikkea kurahousut päiväkodisssa tekevät?
Matka kurahousuihin on ollut kiehtova, sillä ne todella näyttävät olevan muutakin kuin vain suoja kuraa vastaan. Aineistossamme kurahousut saavat aikaan päiväkodin eteiseen hikisen ja tunteikkaan sirkuksen. Hiki virtaa sekä lapsilla että aikuisilla, jotka yrittävät saada sutjakkaasti, erilaisia leikillisiä menetelmiä hyödyntäen lapset ulos. Kurahousut myös pakottavat neuvottelemaan niihin liittyvistä säännöistä, kuten voiko lätäkköleikkeihin mennä ilman kurahousuja ja kuka on tarpeeksi vanha päättämään niiden käytöstä itse. Lapsilla on käytössään myös erilaisia tapoja vastustaa kurahoususääntöjä neuvottelemalla esimerkiksi vanhempiensa kanssa: “jos viet ne kurahousut pois päiväkodista, mun ei tarvi sitten laittaa niitä” eräs lapsi nerokkaasti ongelman vanhempiensa kanssa ratkaisi.
Päiväkodin pihalla kurahousuissaan kulkeva lapsi näyttää toteuttavan onnellisen, reippaan ja terveen ulkoilmalapsen diskurssia, ja siksi kurahousut kuuluvat kiinteästi ja kiistattomasti päiväkodin arkeen. Samaan aikaan kuitenkin kurahousut vaativat päiväkodin henkilöstöltä ja vanhemmilta paljon lisätyötä ja neuvotteluita: kenen tehtävä on pestä kurahousut? Mitkä ovat oikeat kurahousut? Jos vanhemmat eivät taaskaan kurahousuja päiväkotiin tuoneet (tai ainakaan oikeita kurahousuja, sellaisia jotka ovat vesitiiviit ja joissa on renksut), lainataanko lapselle päiväkodin reikäisiä kurahousuja, kuten aineistossa aikuiset ovat kurahousuja pohtineet. Tästä kaikesta epämukavuudesta huolimatta, kurahousut päiväkodissa pitävät pintansa ja näyttävät ottavan jopa suomalaislasten kansallispuvun aseman.
Ihmettelyä kurahousujen kanssa
Onko lapsi aina onnellinen tahmeissa ja kankeissa kurahouissaan? Entä, jos lapsi ei halua mennä metsään, koska sinne täytyy laittaa aina kurahousut? Tutkimuksemme kurahousuista haastaa pohtimaan jokaista lasta kuunnellen, onko hän olla onnellinen ulkoillessaan kurahousuissaan (ks. myös Wolfe & Rasmussen, 2020). Näin kurahousut johdattavat pohtimaan myös niitä eettisiä periaatteita, joihin toiminta ja käytännöt päiväkodissa sidotaan (Myhre, ym. 2017; Nxulmalo, 2012).
Kasvatuksen eettiset periaatteet velvoittavat hoitamaan ja pitämään lapset turvassa (ks. myös Valentine, 2019). Se on kiistatonta. Lasten toimijuuden tukemisen näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, jos ulkoilmalapsen diskurssi on niin vahva, että lapsen omat mahdollisuudet neuvotella kurahousuista jäävät vähäisiksi ja esimerkiksi erilaiset leikilliset menetelmät sitouttavat lapsia osallistumaan ulkoilmalapsen diskurssin tuottamiseen.
Tarkoituksenamme ei ole kritisoida kurahousuja itsessään; niillä on myös paikkansa. On syytä kuitenkin pohtia, mitä kaikkea kurahousut päiväkodin arjessa saavat aikaan eri toimijoiden kannalta. Millaisia arvoja kurahousujen kanssa toimimiseen liitetään ja miten ne ovat linjassa lasten toimijuutta tukevien arvojen kanssa? Kurahousujen kanssa ihmettelymme pohjalta väitämme, että materiaalisia toimijoita osana päiväkodin arkea ja pedagogiikkaa tulee pohtia entistä kriittisemmin. Näin materiaalisista toimijuuksista ja niiden merkityksestä osana päiväkodin suhteita tulee entistä näkyvämpiä, jolloin myös lapsille tuottuu uusia toimijuuden paikkoja.
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Bozalek, V. (2021). Rendering each other capable. Doing response-able research responsibly. In K. Murris (Ed.), Navigating the postqualitative, new materialist and critical posthumanist terrain across disciplines: An introductory guide (pp. 135–149). London: Routledge.
Christensen, P. H. (2000). Childhood and the cultural constitution of vulnerable bodies. In A. Prout (Ed.), The body, childhood and society (pp. 38–59). Basingstoke: Macmillan. Clough, P. (2002). Narrative and fictions in educational research. Philadelphia: Open University Press.
Grosz, E. (2005). Time travels. Feminism, nature, power. Durham: Duke University Press.
Jackson, A. Y., & Mazzei, L. A. (2009). Introduction: The limit of voice. In A. Y. Jackson & L. A. Mazzei (Eds.), Voice in qualitative inquiry: Challenging conventional, interpretive, and critical conceptions in qualitative research (pp. 1–13). London, NY: Routledge.
Jackson, A. Y., & Mazzei, L. A. (2012). Thinking with theory in qualitative research: Viewing data across multiple perspectives. London: Routledge.
Mycock, K. (2020). Forest schools: Moving towards an alternative pedagogical response to the Anthropocene? Discourse: Studies in the Cultural Politics of Education, 41(3), 427–440. doi: 10. 1080/01596306.2019.1670446
Nxumalo, N. (2012). Unsettling representational practices: Inhabiting relational becomings in early childhood education. Child & Youth Services, 33(3–4), 281–302.
Palo-oja, M., Määttä, M., & Halme, H. (2021). Lasten yhteisöllisyyden ja joukkoon kuulumisen vahvistaminen varhaiskasvatuksessa. In H Tulensalo, R Kalliomeri, J Laimio (eds.), Kohti lapsen näköistä osallisuutta. [Strengthening the community and belonging of children in early childhood education. Towards child-like participation]. https://pelastakaalapset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/ main/2021/05/26065529/valmis_kohti-lapsen-nakoista-osallisuutta.pdf.
Roivainen, P. (2012). Terve, reipas ja punaposkinen [Healty, Brik and Ruddy]. Sananjalka, 54, 123–142. Roivainen, P. (2016). Puettu lapsuus. Löytyöretkiä lastenvaatteiden saarille. [Dressed childhood. Expeditions to island of children’s clothing]. PhD Thesis, Kansantieteellinen arkisto, Helsinki.
Valentine, G. (2009). Children’s bodies: An absent presence. In K. Hörschelmann & R. Colls (Eds.), Contested bodies of childhood and youth (pp. 22–37). Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Viitala, R. (2014). Jotenkin häiriöks: etnografinen tutkimus sosioemotionaalista erityistä tukea saavista lapsista päiväkotiryhmässä. [Somehow difficult. An ethnographic study of children with special socio-emotional needs in a day care group] PhD Thesis, University of Jyväskylä. Wikipedia. (2021).
Wolfe, M. J., & Rasmussen, M. (2020). The affective matter of (Australian) school uniforms: The school-dress that is and does. In B. P. Dernikos, N. Lesko, S. D. McCall, & A. D. Niccolini (Eds.), Mapping the affective turn in education: Theory, research, and pedagogies 1st ed. (pp. 179–193). (Routledge Research in Education). Routledge. doi:10.4324/9781003004219-18.
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 