Vieraskynässä Saara Loukola ja Maria Saloranta
Antirasismia ja rasismia varhaiskasvatuksessa käsittelevien tutkimustemme ja pitämiemme henkilöstön täydennyskoulutusten kautta olemme saaneet kuulla perusteluita, miksi juuri tietyssä päiväkodissa ei tarvita antirasistista pedagogiikkaa. Sekä lapsiryhmän ja alueen monikulttuurisuus kuin myös oletettu samankaltaisuus voidaan nähdä perusteluna sille, että antirasismille ei ole tarvetta. Toisaalta, kuten eräs haastateltavistamme, varhaiskasvatuksen opettaja Elli, toteaa: ”meillä on tuhannen taalan paikka varhaiskasvatuksessa tehdä kaikkea antirasistista työtä.” Kuten myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL, 2025) on antirasismin käsitteen määritellyt, ymmärrämme sen tietoisena toimintana kaikkia rasismin muotoja vastaan. Tässä blogipostauksessa avaamme ajatusta siitä, missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia, kenen kanssa, ja miltä se voi näyttää.
Missä päiväkodeissa tarvitaan antirasismia?
Aikaisemmassa Tutkittua varhaiskasvatuksessa -blogipostauksessa Paavola (2024) selvensi sitä, mistä rasismi ja syrjintä päiväkodissa voivat johtua ja miten ne saattavat käytännössä ilmetä. Jo aiemmat tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksessa lasten välillä koetaan rasismia (Aboud, 2003; Ausdale & Feagin, 1996). Myös tuoreempi tutkimus näyttää, että mustien henkilöiden kokema rasismi Suomessakin on jopa niin yleistä, että joka viides on sitä kokenut jo varhaiskasvatuksessa (European Union Agency for Fundamental Rights 2018; 2023; Yhdenvertaisuusvaltuutettu, 2020). Tämän lisäksi valkoisuus yhdistetään usein automaattisesti suomalaisuuteen, jolloin siitä tulee määrittävä normi (Hoegaerts et al, 2022; Hummlestedt, 2022). Edellä mainituista asioista huolimatta, rasismin olemassaoloa kielletään yhä. Lisäksi esimerkiksi monikulttuurisen lapsiryhmän tai työyhteisön voidaan olettaa automaattisesti myös poistavan rasismin. Tutkimusten mukaan monikulttuurinen näkökulma voi kuitenkin myös voimistaa ja ylläpitää rasistisia hierarkioita esimerkiksi asettamalla ihmiset ainoastaan tietyn kulttuurin tai etnisen ryhmän edustajiksi (Seikkula, 2021). Tämän lisäksi rasismia häivytetään aktiivisella “värivälttelyllä” (color-evasiveness). Värivälttely ilmenee esimerkiksi väitteinä kuten “kohtelen kaikkia samalla tavalla, ovat nämä sitten mustia, valkoisia tai vihreitä”, tai “en näe ihonväriä”. Tämän tyyppiset, usein hyvää tarkoittavat kommentit tulevat usein erityisesti meidän kaltaisiltamme valkoisilta kasvattajilta. Mutta vaikka omassa elämässä värillä ei ole ollut väliä, se ei kerro siitä, etteikö ilmiö olisi olemassa, vaan siitä, että omien etuoikeuksien vuoksi asiaa ei ole tarvinnut ajatella tai huomioida.
Lasten ympärillä tapahtuva kulttuurinen ja rodullinen monimuotoisuus vaikuttaa heidän käsityksiinsä itsestään ja muista. THL:n (2025), mukaan rodullistaminen on ”prosessi, jonka kautta ihmisiin liitetään esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen taustan takia oletuksia, stereotypioita ja ennakkoluuloja”. Kun värivälttely estää keskustelua rasismista ja rodullistamisesta, se estää myös lasten valmiuden kohdata monimuotoisuutta (Juva & Holm, 2016). Rasismi saatetaan ajatella lasten maailmaan kuulumattomana – varsinkin jos sitä ei itse ole lapsena kokenut tai todistanut vaikkapa lasten lähipiirissään sitä kohtaavan. Lasten näkeminen viattomina ylläpitää virheellistä käsitystä siitä, että rodullistaminen ja syrjintä ei koskisi nuoria mieliä (Atkinson, 2009; Feagin ja Van Ausdale, 2001). Esimerkiksi tanskalaisen Klarsgaardin (2024) tuoreessa tutkimuksessa varhaiskasvatuksen henkilöstö kehystää lasten ihonväriin liittyvät kommentit ja loukkaukset viattomina, vaikka ne olisivatkin tarkoituksellisesti ulossulkevia. Yksi tapa edistää antirasismia on olla aktiivisesti läsnä lasten välisissä tilanteissa, ja välttää kommenttien automaattista tulkitsemista viattomiksi.
Tutkimusta siitä, miten pienet lapset ottavat mukaan tai ulos sulkevat muita lapsia suomalaisessa varhaiskasvatuksessa, on tulossa. Tämän tekstin toisen kirjoittajan, Salorannan, Alla barn inkluderade (ALLBINK)-projektin tutkimuksessa, Saloranta ja muut tutkijat havainnoivat 3–5-vuotiaiden ryhmiä 18 ruotsinkielisessä päiväkodissa Etelä-Suomessa, ja haastattelivat eri rooleissa työskentelevää henkilökuntaa. Tutkimuksessa tulee esimerkiksi ilmi, miten henkilöstö voi asettaa kulttuurisen yhteisön kielellisen vähemmistöryhmän etusijalle, kuten suomenruotsalaisuuden, hämärtäen yksilön rodullistetut identiteetit. Kuten haastatteluissa todetaan: “Mehän ollaan kaikki suomenruotsalaisia täällä”. Tällainen kulttuurinen yhtenäisyys nähdään kuplana ja, virheellisesti, suojaavana kilpenä rasismilta. Näiden oletusten rikkominen on keskeistä, jotta myös päiväkodissa tai elinympäristössä, joka koetaan homogeeniseksi, voidaan valmistaa lapsia kohtaamaan moninaisuutta ja toimimaan sitä edistäen. Väriväistelykäyttäytymiset korostavat henkilöstön haluttomuutta omaksua aktiivista roolia antirasististen ympäristöjen luomisessa – näkemys, joka on ristiriidassa varhaiskasvatussuunnitelman perusarvojen, kuten moninaisuutta kunnioittavan ilmapiirin, kanssa (OPH, 2022).
Kenen kanssa päiväkodissa tarvitaan antirasismia ja miltä se voi näyttää?
Varhaiskasvatuksen opettajat kuvasivat haastatteluissaan (Loukola, 2023), kuinka työhteisöissä rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi rakenteellisena, suorana ja epäsuorana, kuten tiettyjen vanhempien välttelynä, rasistisina vitseinä, stereotyyppisinä oletuksina ja työkavereiden ulossulkemisena. Esimerkiksi Alemanji (2024) taas esittää, kuinka mustat miesopettajat suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kohtaavat monenlaista rasismia sekä kollegoidensa että huoltajien taholta. Antirasismissa onkin tärkeänä toimintakulttuurin rakentaminen antirasismia tukevaksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kollegoiden välisen tai tiimin sisäisen puuttumisen periaatteita ja sopimuksia, jotka tukevat sitä, että jokainen uskaltaa esimerkiksi aloittaa keskusteluja niin rasismista kuin antirasismistakin sekä tarvittaessa puuttua esimerkiksi eriarvoistavaan toimintaan.
Kuten haastateltava Loukolan tutkimuksessa (2023) toteaa: ”jos jotain, antirasismi on pedagoginen asia”. Käytännön pedagogisessa työssä varhaiskasvatuksen opettajien esimerkit antirasismista voivat tarkoittaa vaikkapa oman työn reflektointia ja omien oletusten tunnistamista, huoltajien ja lasten kohtaamista yksilöllisinä perheinä, sekä erilaisia pedagogisia valintoja, kuten leikkiryhmien sekoitusta, leikkitaitojen harjoittelua, kuten että kaikki oppivat leikkimään kaikkien kanssa, representaatioiden monipuolisuuden varmistamista sekä konkreettisia toimia, esimeriksi rasistisia kuvauksia sisältävien kirjojen heittäminen roskiin. Näiden lisäksi esimerkiksi Yhteiset Lapsemme-järjestö on lanseerannut ”Meitä on monenlaisia”-työkirjan, joka antaa työkaluja aiheen käsittelemiseen nimenomaan lasten kanssa.
Johtajan rooli nousee tärkeänä henkilöstön haastatteluissa (Saloranta et al; Loukola 2023). Johtajien tuen riittämättömyys voi olla myös yksi estävä tekijä antirasismiin sitoutumiseen varhaiskasvatuksessa. Johtajilla on mahdollisuus käsitellä asiaa instituutiotasolla ja sitoutua ylläpitämään kulttuuria, jossa keskustelut rasismista ja rodullistamisesta ovat keskeisiä (Kishimoto, 2018). Tähän tarvitaan resursseja johtajille, sekä laajemminkin resursseja henkilöstön antirasistisen työn kehittämisen jatkuvuuden mahdollistamiseksi.
Myös varhaiskasvatuksen peruspilarissa, kasvatuskumppanuudessa huoltajien kanssa, on syytä huomioida antirasistinen näkökulma. Varhaiskasvatuksen opettajat näkevät tärkeänä kohdata huoltajat ilman yleistäviä oletuksia ja sen sijaan kohdella heitä yksilöllisinä perheinä (Loukola, 2023). Huoltajat voivat olla keskeisessä roolissa esimerkiksi myös monikulttuurisessa ja monikatsomuksellisissa oppimisen tiloissa varhaiskasvatuksessa (Arvola ja Lastikka 2022; Poulter ja muut, 2021).
Lopuksi
Antirasistista pedagogiikkaa tarvitaan kaikissa päiväkodeissa, mutta toteutustavat voivat olla erilaisia. Antirasismi on kasvattajan eettinen ja inhimillinen velvollisuus, johon myös varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma (OPH, 2022) ja lasten oikeuksien sopimus (YK, 1989) velvoittavat syrjintäkiellon muodossa. Yhteiskunta on moninainen ja moninaistuu. Kasvatuksen ja koulutuksen velvollisuus onkin nähdä ja huomata, että rodullistaminen ja etnisyys vaikuttaa yhteiskunnan ja yksilön tasolla, ja minimoida sen vaikutuksia. Tarvitaankin päiväkoteja, johtajia, opettajia, ja muuta henkilöstöä, jotka tunnustavat syrjiviä toimia päivittäisessä vuorovaikutuksessa, tunnustavat lapset yksilönä, ja siirtyvät kohti refleksiivisiä käytäntöjä. Myös opettajien ja muun henkilöstön koulutusohjelmissa sekä täydennyskoulutuksissa antirasistinen sisältö tarjoaisi kestävän perustan yhteisen toimintakulttuurin luomiselle. Kuten varhaiskasvatuksen opettaja Elli alun lainauksessa toteaa, varhaiskasvatuksessa on tosiaan ensiarvoisen tärkeä paikka ja mahdollisuus tehdä monenlaista antirasistista työtä.
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Aboud, F. E. (2003). The formation of in-group favoritism and out-group prejudice in young children: Are they distinct attitudes?. Developmental psychology, 39(1), 48.
Alemanji, A. A. (2024). As Soon as They See You Coming, They Feel They Need to Protect Their Child: Black Male Kindergarten Teacher’s Experience Of Racism in Finland. Educational Practice and Theory, 46(1), 49-69.
Arvola, O., & Lastikka, A-L. 22.4.2022. Avaimia kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoiseen varhaiskasvatukseen. Tutkittua varhaiskasvatuksesta-blogi. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2022/04/22/avaimia-kieli-kulttuuri-ja-katsomustietoiseen-varhaiskasvatukseen/
Atkinson, S. (2009). Adults constructing the young child, “race,” and racism. In Mac Naughton, G., & Davis (toim).“Race” and Early Childhood Education: An International Approach to Identity, Politics, and Pedagogy (pp. 139-153). New York: Palgrave Macmillan US.
Van Ausdale, D., & Feagin, J. R. (1996). Using racial and ethnic concepts: The critical case of very young children. American Sociological Review, 779-793.
European Union Agency for Fundamental Rights, F. (2018). Being Black in the EU – Second European Union Minorities and Discrimination Survey. Retrieved from https://fra.europa.eu/en/publication/2018/being-black-eu
European Union Agency for Fundamental Rights, F. (2023). Being Black in the EU – Experiences of people of African descent. https://fra.europa.eu/en/publication/2023/being-black-eu
Feagin, J. R., & Van Ausdale, D. (2001). The first R: How children learn race and racism. Rowman & Littlefield Publishers.
Hoegaerts, J., Liimatainen, T., Hekanaho, L., & Peterson, E. (toim.) (2022). Finnishness, whiteness and coloniality. Helsinki University Press.
Hummelstedt, I. (2022). Acknowledging diversity but reproducing the Other. A critical analysis of Finnish multicultural education. Väitöskirja, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, (138).
Juva, I., & Holm, G. (2017). Not all students are equally equal: Normality as Finnishness. In: Kantasalmi, K., Holm, G. (toim.) The State, Schooling and Identity. Education Dialogues with/in the Global South. Palgrave Macmillan, 213-232.
Kishimoto, K. (2018). Anti-racist pedagogy: From faculty’s self-reflection to organizing within and beyond the classroom. Race Ethnicity and Education, 21(4), 540-554.
Klarsgaard, N. N. T. (2024). Young white children’s (not so) innocent wonderings about skin color. Contemporary Issues in Early Childhood, 14639491241297282.
Loukola, S. (2023). “Not in Our Daycare”? Commitments and Obstacles to Antiracism in Finnish ECEC. Early Childhood Education Journal, 53, 11-19.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu. (2020) Report on the discrimination experienced by people of african descent. Non discsrimination ombudsman. https://yhdenvertaisuusvaltuutettu.fi/en/-/report-of-the-non-discrimination-ombudsman-racism-and-discrimination-everyday-experiences-for-people-of-african-descent-in-finland
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf
Paavola, H. 1.11.2024. Syrjintä ja rasismi varhaiskasvatuksessa. Tutkittua varhaiskasvatuksesta-blogi. https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.com/2024/11/01/syrjinta-ja-rasismi-varhaiskasvatuksessa/
Poulter, S., Lamminmäki-Vartia, S., & Castillo, K. (toim.) (2021). Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa. Opettaja katsomuksellista osaamista kehittämässä. Helsingin yliopisto.
Saloranta, M., Mansikka, J., Holm, G., Londen, M., Nordström, A. (Tulossa). Colour-evasive Early Childhood Education and Care. Julkaisussa Eriksen, K. G. & Jore, M. K. (toim). Antiracist and Decolonial Approaches to Early Years Education: Perspectives from the Nordics. Bloomsbury.
Seikkula, M. & Hortelano, P. (2021). Arjen rasismi ja rasisminvastaisuus arjessa. Julkaisussa Keskinen, S., Seikkula, M. & Mkwesha, F. (toim). Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa. Gaudeamus, Helsinki, 147-161.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. 19.2.2025. Käsitteet. https://thl.fi/aiheet/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/tyon-tueksi/kasitteet
Yhdistyneet kansakunnat. (1989). Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista. https://www.unicef.org/finnish/lapsen-oikeuksien-sopimus
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 