Vieraskynässä Anu Palojärvi
Nykyään kielten osaamista tarvitaan koko ajan enemmän. Siksi on hyödyksi, että lapset saavat jo varhain mahdollisuuksia oppia kielten omaksumiseen ja käyttöön liittyviä taitoja. Varhaiskasvatussuunnitelman ja esiopetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus, 2022, s. 33; Opetushallitus, 2014, s. 40) nostetaankin esiin, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa voidaan luoda pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle tarjoamalla lapsille tilaisuuksia omaksua ja käyttää kieliä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Näin lapset saavat mahdollisuuden oppia uutta kieltä heille luontevalla tavalla. Tämä voi antaa myönteisiä kokemuksia kielenoppimisesta sekä motivoida heitä myös tulevaisuudessa opettelemaan kieliä. Aiemmissa tutkimuksissa (esim. Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund 2022; Kirsch, 2021; Kirsch & Aleksić, 2021) on havaittu, että varhaiskasvatuksessa voidaan tarjota mahdollisuuksia lapsille uuden kielen oppimiseen muun muassa opettajajohtoisten aktiviteettien, arjen tilanteiden ja rutiinien sekä leikin kautta. Varhaiskasvatus ja esiopetus näyttävätkin tarjoavan runsaasti erilaisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen, jos vain niitä halutaan ja osataan hyödyntää.
Miten sitten käytännössä lapsille voitaisiin tarjota mahdollisuuksia eri kieliin tutustumiseen ja niiden oppimiseen esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa? Lähestyn tässä tekstissä aihetta tekemämme tutkimuksen pohjalta (Koivula, ym. 2024), jossa tarkastelimme sitä, millaisia kielenoppimisen tarjoumia (ks. lisää tarjoumista (affordances) esim. Aronin & Singleton, 2012; van Lier, 2004) lapsille luotiin kahdessa esiopetusryhmässä. Arkikielisesti sanottuna siis tutkimme sitä, millaisia mahdollisuuksia ja resursseja kielenoppimiseen annettiin näissä kahdessa lapsiryhmässä. Molemmissa lapsiryhmissä varhaiskasvatuksen opettajat toteuttivat toimintaa, jota he itse kutsuivat kielen varhennukseksi, ja käytän ilmaisua myös tässä tekstissä kuvaamaan toimintaa. Toisessa ryhmässä harjoiteltavana kielenä oli englanti ja toisessa ruotsi. Varhaiskasvatuksen opettajat olivat itse saaneet päättää mihin kieleen lapsiryhmässä tutustuttaisiin. Tavoitteena opettajilla oli lisätä lasten kiinnostusta kohdekieleen ja antaa lapsille mahdollisuus saada positiivisia kokemuksia kielenoppimisesta. Lisäksi tavoitteena oli se, että lapset saisivat kokea kielenoppimisen iloa. Molemmat tutkimuksessa mukana olleet varhaiskasvatuksen opettajat olivat osallistuneet kaupungin järjestämään koulutukseen varhennetusta kielen opetuksesta, jota kutsumme tutkimuksessamme pseudonyymillä Lingua-projekti. Lingua-projektin kautta opettajat olivat saaneet mahdollisuuden muun muassa jakaa ideoita ja materiaalia kielen varhennukseen päiväkodeissa ja kouluissa.
Monipuolisia mahdollisuuksia kielenoppimiseen
Tulostemme mukaan molemmissa ryhmissä lapsilla oli monenlaisia pedagogisia, materiaalisia ja sosiaalisia tarjoumia kielenoppimiseen. Pedagogisia toimintatapoja, jotka toivat monenlaisia kielenoppimisen mahdollisuuksia, syntyi muun muassa arjen tilanteiden hyödyntämisen avulla. Kohdekieltä tuotiin aamupiirien ja pedagogisen toiminnan ohjausten lisäksi myös esimerkiksi ruokailu- ja siirtymätilanteisiin. Lisäksi kielenoppimista yhdistettiin muihin oppimisen kohteisiin, kuten matematiikan, motoristen taitojen, musiikin ja piirtämisen harjoitteluun. Jopa koodaamisen alkeita harjoiteltiin englannin avulla useilla erilaisilla tavoilla, kuten seuraavasta lainauksesta käy ilmi:
”[…] et just tää leikki jossa sä hyppäät niinkun väriltä toiselle niin siinä on se liike samalla ja tai sit siinä voi harjotella sitä muistii et jos sanoo vaikka et blue, yellow, green ja sit pitää muistaa et aha, blue yellow green missä ne on […] et mun mielest se koodaus on just hauskaa väreillä kun sä voit, aikuinen voi vaik sanoo että the red, red yellow green ja sit lapsi kirjottaa, piirtää ne värit ja sitten sen jälkeen voi soittaa pianolla sen mikä siitä, mikä kappale siitä tuli, niin se on ollu kiva. […]” (T1 Englanti)
Kyseisessä ryhmässä koodauksen alkeita oli siis harjoiteltu hyppimällä väriltä toiselle siinä järjestyksessä missä värit sanottiin englanniksi. Opettajan lisäksi lapset itse saivat ohjeistaa toisiaan englanniksi siinä, missä järjestyksessä väriltä toiselle tulisi hypätä. Lisäksi ryhmätilassa olevaan pianoon oli merkitty tietty väri kunkin koskettimen kohdalle. Opettajan sanoessa värit englanniksi lapsi sai värittää ne muistiin, jonka jälkeen hän sai soittaa pianolla värejä vastaavan yhdistelmän ja pohtia, mikä laulu syntyi värikoodauksen tuloksena.
Kohdekieliä opeteltiin myös molemmissa ryhmissä laulujen ja leikkien kautta. Laulujen ja laululeikkien kautta harjoiteltiin esimerkiksi värejä ja viikonpäiviä. Oppimisen tukena hyödynnettiin monenlaisia materiaaleja, kuten kuvia, erivärisiä huiveja ja käsinukkeja. Sanoja ja ilmaisuja harjoiteltiin usein sekä laulujen että leikkien tai toistuvien rutiinien kautta. Opetuksessa oli siis selvästi sisäistetty ja hyödynnetty sanontaa siitä, että ”kertaus on opintojen äiti”. Lapset myös nauttivat toistosta ja sen kautta syntyvästä osaamisen tunteesta. Samalla kuitenkin vaikutti siltä, että myös jo hyvin opittuja asioita toistettiin usein. Kielenoppimisen tarjoumien näkökulmasta runsas samojen asioiden toisto voi tällaisessa tapauksessa rajoittaa mahdollisuuksia uuden oppimiseen, jos kohdekielen käyttö jää pitkäksi aikaa vain jo osatun kertaamiseen. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olisikin tärkeä löytää tasapaino opitun kertaamisen ja uusien oppimismahdollisuuksien luomisen välillä.
Yhteistyössä on voimaa
Kielten varhennuksessa opettajat pitivät tärkeänä materiaaleja ja leikki-ideoita, joita he olivat saaneet Lingua-projektin kautta muilta koulutukseen osallistujilta. Sen sijaan yhteistyö oman tiimiin kuuluvien kesken kielen varhennuksessa vaikutti opettajien kertoman perusteella hyvin vähäiseltä. Molemmilla opettajilla oli tiimissään päävastuu kielen varhennuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta, ja tiimin jäsenten osallistuminen siihen oli vähäistä. Vaikka tällä tavalla tehty vastuiden jakaminen tiimin jäsenten kesken joissakin asioissa voi helpottaa työtä ja selkeyttää rooleja, samalla kuitenkin menetetään tiimin jäsenten tuki ja mahdollisuus hyödyntää tiimiä oppimisyhteisönä. Lingua-projektin ollessa käynnissä kielen varhennusta toteuttavat varhaiskasvatuksen opettajat saivat koulutuksen kautta vertaistukea ja oppimisyhteisön, jonka kanssa he saattoivat jakaa ideoita ja vinkkejä kielen varhennukseen. Koulutuksen loputtua tämä tuki toiminnalle jäi pois, mitä etenkin toinen opettajista harmitteli. Olisikin varmasti hyväksi, jos yhteistyötä oman työtiimin tai laajemman työyhteisön kanssa voisi hyödyntää kielen varhennuksessa tai jos opettajat jotakin muuta kautta löytäisivät pysyvämmän yhteisön, jossa ajatuksia ja pohdintoja sekä ideoita ja materiaalia kielen varhennukseen voisi jakaa. Joskus tällaisia yhteisöjä voi syntyä lyhyidenkin koulutusten kautta, jos osallistujat pitävät yhteyttä toisiinsa myös koulutuksen jälkeen. Jos tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole, on hyvä hyödyntää jo olemassa olevia verkostoja (kuten työyhteisöä) tai etsiä uusia verkostoja eri tavoin.
Vaikka työtiimin tuki kielen varhennukseen jäi puuttumaan molemmissa ryhmissä, varhaiskasvatuksen opettajat hyödynsivät kuitenkin monipuolisesti ja luovasti lapsilta tulleita ideoita, osaamista ja aloitteita kielen oppimisen mahdollisuuksien luomisessa. Aktiviteeteissa ja myös etukäteen suunnitellussa toiminnassa lasten spontaanisti esiin tuomiin ideoihin tartuttiin ja niitä hyödynnettiin kielen opettelussa. Tämä lisäsi lasten osallisuutta ja toimijuutta sekä motivaatiota kielenoppimiseen. Lisäksi lasten eri kielillä sanomiin sanoihin tartuttiin ja niistä annettiin myönteistä palautetta riippumatta siitä, liittyikö sana kohdekieleen vai ei, kuten seuraavasta lainauksesta voidaan huomata:
”[…] toki muukin kieli, englanti on yhtä tärkee että jos lapset on tuonut siihen tuokioon englanninkielisen sanan niin mä en koskaan sano et ei nyt harjotellaan ruotsii vaan se että sillon mä noukin sen sieltä, meillä on ollu laps joka on tuonu viron kielisii sanoja niin ne on noukittu sieltä […] et ei oo vaan sitä yhtä oikeeta et nyt on niinkun tää ruotsi niin sit ei voida ottaa muutavaan et lisätä kaikella tavalla sitä iloo siihen kielen opetteluun […]”(T2 Ruotsi)
Positiivisen huomion osoittaminen kaikelle kielten osaamiselle onkin tärkeää, jotta lapset oppivat suhtautumaan myönteisesti eri kieliin ja kielten osaamiseen. Monikielisten lasten kohdalla se voi myös tukea lapsen kieli-identiteetin vahvistumista ja antaa kokemuksen siitä, että hänen osaamansa kieli on yhtä arvokas ja tärkeä kuin muutkin kielet.
Lasten esiin nostamiin sanoihin tarttuminen voi myös luoda mahdollisuuksia kohdekielen oppimiselle, kuten seuraava lainaus osoittaa:
”[…] se mikä musta on ollu ihanaa et mulle on tullu melkein, ei ehkä ihan joka tuokio mut melkein joka toinen ainakin joku on lukenu jostain muualta jonkun sanan minkä se on tuonu sinne ryhmään eli oli jollain oli just piimä hän oli lukenu maitopurk-, tai siis piimäpurkist et surmjölk ja hän toi niinkun sen siihen ja joku oli lördagskorv kun he oli lukenu […]” (T2 Ruotsi)
Lasten havaintoihin ja kohdekielellä oppimiin sanoihin tarttuminen tuo monipuolisuutta kielen varhennukseen ja antaa lapsille mahdollisuuden toimia aktiivisina osallistujina sekä hyödyntää heidän kiinnostuksensa kohteita oppimisessa. Näin lapset eivät jää passiivisiksi vastaanottajiksi vaan saavat mahdollisuuden myös vaikuttaa omaan oppimiseensa, mikä voi tehdä oppimisesta mielekästä ja tehokasta.
Lopuksi
Tutkimukseemme mukaan lapsille siis tarjottiin mahdollisuuksia oppia kieliä eri tavoin päivän mittaan sekä kielen harjoittelua integroitiin muiden oppimisen kohteiden kanssa. Tämä onkin hyvin linjassa sekä esiopetussuunnitelman perusteiden (Opetushallitus, 2014) ja aiempien tutkimusten kanssa (esim. Alstad, 2022; Alstad & Tkachenko, 2018; Hansell & Björklund, 2022). Vaikka varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät kohdekieliä useissa eri tilanteissa kohdekielten käyttö jäi kuitenkin usein yksittäisten lauseiden ja sanojen (esim. värien) sekä laulujen tasolle. Koska kohdekieliä ei käytetty laajemmin vuorovaikutuksessa, kohdekielen määrä jäi melko vähäiseksi (vrt. Mourão, 2018). Jos kielten varhennusta haluttaisiin kehittää eteenpäin, siinä voitaisiinkin ottaa esimerkkiä vaikkapa kaksikielisestä pedagogiikasta (Palojärvi, ym. 2016) siinä, miten kohdekieltä voidaan käyttää esimerkiksi arjen vuorovaikutuksessa tai ohjeiden antamisessa.
Tutkimuksemme tulosten mukaan erityisen hyvää kielen varhennuksessa oli monipuolisten materiaalien ja oppimistapojen käyttäminen kielen oppimisessa. Tutkimuksemme perusteella haluankin kannustaa varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa toimivia opettajia antamaan lapsille mahdollisuuden jonkin uuden kielen oppimiseen tai useiden kielten oppimiseen lapsille luontevilla tavoilla, kuten laulujen, leikkien, arjen vuorovaikutuksen sekä lasten itse keksimien tapojen avulla. Samalla haluan rohkaista yhdistelemään uuden kielen opettelua ennakkoluulottomasti myös muihin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen sisältöihin, sillä mahdollisuuksia integroida kielen ja erilaisten sisältöjen ja taitojen oppimista on lähes rajattomasti. Lisäksi on hyvä muistaa, että uuden kielen opettelussa voi aloittaa pienestä, ja taitojen karttuessa voi rohkeasti laajentaa opeteltavia asioita yksittäisistä sanoista ja lauseista laajempiin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin uudella kielellä. Näin lapset saavat monipuolisia mahdollisuuksia uuden kielen oppimiseen ja kielenoppimisen into ja ilo voi kasvaa.
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Blogiteksti perustuu artikkeliin
Koivula, M., Palojärvi, A., Moate, J., & Mård-Miettinen, K. (2024). Creating early language education affordances in two pre-primary education classrooms. Journal of Early Childhood Education Research, 13(1), 122–148. https://doi.org/10.58955/jecer.129612
Muut lähteet
Alstad, G. T. (2022). Preparing teachers for early language education. Teoksessa M. Schwartz (toim.), Handbook of early language education (s. 586–611). Springer.
Alstad, G.T., & Tkachenko, E. (2018). Teachers’ beliefs and practices in creating multilingual spaces: The case of English teaching in Norwegian early childhood education. Teoksessa M. Schwartz (toim.) Preschool bilingual education: Agency in interactions between children, teachers, and parents (s. 245–282). Springer. https://doi.org/10.1007/978-3-319-77228-8_9
Aronin, L., & Singleton, D. (2012). Affordances theory in multilingualism studies. Studies in Second Language Learning and Teaching, 2(3), 311–331.
Hansell, K., & Björklund, S. (2022). Developing bilingual pedagogy in early childhood education and care: Analysis of teacher interaction. Journal of Early Childhood Education Research, 11(1), 179–203.https://journal.fi/jecer/article/view/114013
Kirsch, C. (2021). Practitioners’ language-supporting strategies in multilingual ECE institutions in Luxembourg. European Early Childhood Education Research Journal, 29(3), 336–350. https://doi.org/10.1080/1350293X.2021.1928721
Kirsch, C., & Aleksić, G. (2021). Multilingual education in early years in Luxembourg: A paradigm shift? International Journal of Multilingualism, 18(4), 534–550. https://doi.org/10.1080/14790718.2021.1905643
van Lier, L. (2004). The ecology and semiotics of language learning: A sociocultural perspective. Kluwer Academic.
Mourão, S. (2018). Research into pre-primary language learning. Teoksessa S. Garton & F. Copland (toim.), Routledge handbook of teaching English to young learners (pp. 425-440). Routledge
Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2016:1. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/esiopetuksen_opetussuunnitelman_ perusteet_2014.pdf
Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräys OPH-700-2022. Opetushallitus. https://eperusteet.opintopolku.fi/eperusteetservice/api/dokumentit/8274670
Palojärvi, A., Palviainen, Å., Mård-Miettinen, K., & Helldén-Paavola, S. (2016). ”Kiitos. Lite blåbär?”: kaksikielinen pedagogiikka käytännössä Teoksessa A. Palojärvi, Å. Palviainen, & K. Mård-Miettinen (toim.), Suomeksi ja ruotsiksi: kaksikielistä pedagogiikkaa päiväkodissa Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6625-6
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 