Vieraskynässä Eerika Länsmans

Suomen varhaiskasvatusjärjestelmässä on korkeasti koulutettua henkilöstöä, valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsilla subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta koettelee monen muun alan tavoin työvoimapula, joka näkyy esimerkiksi haasteena rekrytoida kelpoisuusehdot täyttävää henkilöstöä. Yksi julkisessa keskustelussa esiintyvä huoli liittyy havaintoihin siitä, että henkilöstö vaihtaa alaa.  Julkisessa keskustelussa tutkimustieto saattaa jäädä kuitenkin katveeseen, sillä Suomessa varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihtoa on tutkittu itseasiassa vielä varsin vähän. Varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöllä tarkoitan niin varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja, varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja varhaiskasvatuksen avustajia. Väitöstutkimukseni tarkastelee varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin ja ammatinvaihtoon. 

Tässä tekstissä keskityn siihen, mitä ammatinvaihdosta varhaiskasvatuksen alalta tiedetään olemassa olevan tutkimuksen valossa. Suomalainen eli kansallinen tutkimus ilmiöstä on keskittynyt pääosin suoranaisen ammatinvaihdon sijaan ammatinvaihtoaikeisiin. Näin ollen aluksi katsastetaan ammatinvaihtoaikeisiin liittyvää tutkimusta. Sen jälkeen siirrytään suoranaista ammatinvaihtoa käsittelevään tutkimukseen ja lopuksi katsotaan eteenpäin kansainvälisen tutkimuksen siivittämänä.

Ammatinvaihtoaikeet kansallisessa tutkimuksessa

Kantonen kollegoineen (2020) on tutkinut valmistumisen kynnyksellä olevien varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ammattiin sitoutumista määrällisin tutkimusmenetelmin. Opettajaopiskelijoista ammatissa pysymistä suunnittelevilla on havaittu olevan enemmän sekä työkokemusta varhaiskasvatusalalta että uskoa omaan osaamiseen ja mahdollisuuksiin kehittää varhaiskasvatusta kuin ammatissa pysymisestään epävarmoilla ja ammatinvaihtoa suunnittelevilla opettajaopiskelijoilla (Kantonen ym. 2020). Ammatista pois haluavat opettajaopiskelijat pelkäävät jäävänsä vaille riittävää päiväkodin johtajan tukea, kun taas ammatissa pysymistä suunnittelevat opiskelijat luottavat enemmän tiimityön tukeen työelämään siirtymisessä (Kantonen ym. 2020). Heilala ja kumppanit (2021) tutkivat ammattiliitoista kerätyllä määrällisellä aineistolla varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön emotionaalisten ja yleisten kuormitustekijöiden yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin. Ammattiryhmistä eniten ammatinvaihtoa ovat suunnitelleet varhaiskasvatuksen opettajat, jotka raportoivat myös korkeampaa työkuormitusta kuin varhaiskasvatuksen sosionomit ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajat (Heilala ym. 2021). Kansallisen tutkimuksen keskiössä ovatkin olleet varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstöstä juuri varhaiskasvatuksen opettajat. Tutkimusnäyttö vaikutusmahdollisuuksien yhteydestä ammatinvaihtoaikeisiin on ristiriitaista. Yhtäältä sosiaalisesta mediasta kerätyn kyselyaineiston perusteella, vaikutusmahdollisuudet eivät nousseet varhaiskasvatuksen opettajien, joilla oli ammatinvaihtoaikeita tai olivat poistuneet ammatista, vastauksissa työtyytymättömyyttä aiheuttavana tekijänä (Kangas ym. 2022). Toisaalta opetus- ja kasvatushenkilöstön vaikutusmahdollisuudet välittivät emotionaalisten ja yleisten kuormitustekijöiden yhteyttä ammatinvaihtoaikeisiin (Heilala ym. 2021). Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että vaikutusmahdollisuuksien lisääminen lieventäisi emotionaalisten ja yleisten kuormitustekijöiden seurauksia ammatinvaihtoaikeisiin.

Ammatinvaihtoaikeista ammatinvaihtoon?

Vaikka suurin osa kotimaisesta tutkimuksesta on keskittynyt ammatinvaihtoaikeisiin pikemminkin kuin suoranaiseen ammatinvaihtoon, ammatinvaihdosta on laadittu ainakin yksi seurantatutkimus. Perhon ja Korhosen (2012) määrällinen pitkittäistarkastelu keskittyi seuraamaan opettajaopiskelijoita uudenmuotoisesta lastentarhanopettajakoulutuksesta (ULO) 30 vuoden päähän työelämään. Tutkimukseen osallistuneista noin kolmannes poistui varhaiskasvatusalalta. Varhaiskasvatuksen tehtävissä pysyneillä oli varhaiskasvatusalalta poistuneita enemmän opintoja edeltänyttä työkokemusta päiväkodista. Lisäksi alalla pysyneiden kiinnostuksen kohteet suuntautuivat ensisijaisesti kasvatukseen niin opintoihin hakiessa kuin valmistuessa. 

Edelleen tutkimus on suuntautunut ammatinvaihtopäätöksen tehneisiin varhaiskasvatuksen opettajiin. Sirvio kollegoineen (2023) tutkivat varhaiskasvatuksen opettajan ammatista poistuneiden kokemuksia ammatinvaihdon syistä työuran eri vaiheissa. Varhaiskasvatuksen opettajan ammatista poistuneet ovat raportoineet poistumisen syiksi muun muassa heikon palkkauksen, puutteelliset uralla etenemismahdollisuudet, riittämättömät resurssit, johtajan tuen puutteen uran alkuvaiheessa ja terveydelliset syyt (Sirvio ym. 2023). Tulokset ovat samansuuntaisia aiemman seurantatutkimuksen kanssa, jossa opettajat raportoivat seurantajakson aikana työn vaatimusten kasvaneen, kun taas työn resursoinnin ja arvostuksen raportoitiin heikentyneen (Perho & Korhonen 2012).

Eteenpäin kansainvälisen tutkimuksen siivittämänä

Kansallinen tutkimus ammatinvaihdosta varhaiskasvatusalalta rajoittuu opettajiin ja vain yhteen pitkittäistutkimukseen. Uutta tutkimusta varhaiskasvatusalan tilasta ja ammatinvaihtajien määrästä tarvitaan niin varhaiskasvatuksen opettajien kuin muidenkin ammattiryhmien osalta. Vaikka kotimainen tutkimus varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihdosta on vielä niukkaa, kansainvälisesti aihetta on tutkittu enemmän. Työskentelyolosuhteiden ja maiden väliset erot on huomioitava tuloksia tulkittaessa, joskin esimerkiksi havaittujen yhteyksien voidaan olettaa näkyvän samansuuntaisia kontekstista riippumatta. Suurin osa kansainvälisestä tutkimuksesta on tehty Yhdysvalloissa. 

Yhdysvalloissa tehtyyn tutkimukseen keskittyneessä kirjallisuuskatsauksessa on tunnistettu varhaiskasvatuksen opetus- ja kasvatushenkilöstön ammatinvaihtoa lisääviksi tekijöiksi matalapalkka, kun taas työtyytyväisyys, korkeampi ikä ja pidempi työkokemus varhaiskasvatusalalta, korkeampi työasema, vakituinen työsuhde ja päiväkodin rahoitusmuoto voivat tukea ammatissa pysymistä (Totenhagen ym. 2016). Kansallisessa aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa on jo keskustelun avauksia sekä palkkauksesta ja työoloista (Kangas ym. 2022; Sirvio ym. 2023) että mentoroinnin merkityksestä uran alkuvaiheessa (Kantonen ym. 2020). Sen sijaan kansainvälisestä tutkimuksesta nousevana uutena teemana kansalliseen keskusteluun voisi nostaa päiväkodin rahoitusmuotoon liittyvät tulokset. Suomessa yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen käytön määrä on lisääntynyt (ks. Repo ym. 2019; Säkkinen & Kuoppala 2020). Yhdysvalloissa julkisrahoitteisissa ja voittoa tavoittelemattomissa päiväkodeissa on parempi ammatissa pysyvyys kuin yksityisrahoitteisissa ja voittoa tavoittelevissa päiväkodeissa (Totenhagen ym. 2016). Kotimaista tutkimusta tarvitaan esimerkiksi siitä, onko henkilöstön pysyvyydessä eroja yksityisten ja julkisten päiväkotien välillä myös Suomessa. Jos on, millaisista tekijöistä erot muodostuvat.

Kuvituskuvat Pixabay

Lähdeluettelo

Heilala, C., Kalland, M., Lundkvist, M., Forsius, M., Vincze, L. & Santavirta, N. (2021). Work demands and work resources: Testing a model factors predicting turnover intentions in early childhood education. Early Childhood Education Journal. https://doi.org/10.1007/s10643-021-01166-5  

Kangas, J., Ukkonen-Mikkola, T., Sirvio, K., Hjelt, H. & Fonsén, E. (2022). ”Kun aika ja resurssit eivät riitä tekemään työtä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi sitä tehdä”: Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä työn haasteista ja mahdollisuuksista. Kasvatus & Aika, 16(2), 72–89. https://doi.org/10.33350/ka.109089  

Kantonen, E., Onnismaa, E.-L., Reunamo, J. & Tahkokallio, L. (2020). Sitoutuneet, epävarmat ja poistujat—Varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien sitoutuneisuus työelämään opintojen loppuvaiheessa. Journal of Early Childhood Education Research – JECER, 9(2), 264–289. 

Perho, H., & Korhonen, M. (2012). Ammatillinen suuntautuminen, persoonallisuuspiirteet sekä työn laatu työuupumuksen, työn imun ja valintatyytyväisyyden tekijöinä – Lastentarhanopettajien 30 vuoden seuranta. Publications of the University of Eastern Finland Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology, 6. ISBN: 978-952-61-1012-5.

Repo, L., Vlasov, J. & Leikkola, S. 2019. Tilastoraportti varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Helsinki: Kansallinen koulutuksen  arviointikeskus. https://karvi.fi/wp-content/uploads/2019/09/Karvi_vaka_tilastoraportti_2019-1.pdf 

Sirvio, K., Ukkonen-Mikkola, T., Kangas, J., Hjelt, H. & Fonsén, E. (2023). ”Äänestin jaloillani!” Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuurin muutokseen. Työelämän tutkimus, 21(1), 84–108. https://doi.org/10.37455/tt.111478 

Säkkinen, S. & Kuoppala, T. (2020). Varhaiskasvatus 2019: Varhaiskasvatuksessa  käytetään  palveluseteliä  yhä  useammin.  Tilastoraportti  33/2020.  Helsinki:  Terveyden  ja  hyvinvoinnin  laitos.  https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140541/Tr33_20.pdf? sequence=5&isAllowed=y 

Totenhagen, C. J., Hawkins, S. A., Casper, D. M., Bosch, L. A., Hawkey, K. R. & Borden, L. M. (2016). Retaining Early Childhood Education Workers: A Review of the Empirical Literature. Journal of Research in Childhood Education, 30(4), 585–599. https://doi.org/10.1080/02568543.2016.1214652