Vieraskynässä Samuli Ranta
Viime vuosina suomalainen varhaiskasvatus on saanut paljon mediahuomiota. Tulkintani mukaan median kiinnostus heräsi erityisesti vuonna 2018. Samaisena keväänä neuvoteltiin työehtosopimuksista, syntyi Ei leikkirahaa -kansanliike sekä varhaiskasvatuslaki valmisteltiin ja se annettiin eduskunnalle hyväksyttäväksi. Vireillä olevat asiat herättivät paljon tunteita puolesta ja vastaan. Uutisia tuottivat aktiivisesti yksittäiset henkilöt, järjestöt ja ammattiyhdistykset. Ei leikkirahaa -kansanliike puolestaan sai myös muut kuin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät noteeraamaan alan ongelmakohtia, ennen kaikkea alan palkkatasoa. Eikä alan epäkohtien esille tuominen ollut aiemminkaan poikkeuksellista, mutta nyt uutisointi näytti saavuttavan laajalti myös alan ulkopuolisia henkilöitä ja median kiinnostus varhaiskasvatusta kohtaan on jatkunut aktiivisena myös näiden tapahtumien jälkeen. Uutisoinnissa on tuotu esille haasteita muun muassa taloudellisista vaikeuksista, huolta lasten hyvinvoinnista ja henkilöstöresurssien puutteesta julkisella ja yksityisellä sektorilla (ks. esim. Ranta & Sintonen, 2023). Uutisoinnin kohteena ovat siis olleet erityisesti erilaiset ongelmat ja haasteet. Myös Varhaiskasvatuksen kehittämisfoorumin loppuraportissa todettiin negatiivisen puheen yleistyneen varhaiskasvatuksessa (Halttunen ym., 2024). Sosiaalinen media on auttanut nostamaan näitä ongelmia esiin ja myös julkisuuden henkilöt ovat osallistuneet antamaan tukensa varhaiskasvatuksen ongelmakohtien korjaamiseksi.
Medialla on suuri merkitys siihen, millaisia mielipiteitä ilmiöistä luodaan. Sen on tunnistettu olevan yhteydessä ihmisten ajatteluun, yksilön ja yhteiskunnan uskomuksiin ja asenteisiin (Bell & Dittmar, 2011; Dubois ym., 2020; Kosho, 2016). Erityisesti sosiaalisen median nousun myötä uutisten leviämisen nopeus ja laajuus ovat kasvaneet ja helpottaneet tiedon nopeaa ja laajaa jakamista (ks. Bowd, 2016). Sosiaalinen media voi synnyttää myös erilaisia ilmiöitä. Suomessa tällaisia ovat esimerkiksi Ei leikkirahaa -kansanliike (2018) ja erityisesti varhaiskasvatuksen ongelmakohtia esille tuonut Varhaiskasvatuksen kertomuksia – Instagram tili (2021).
Mediaa käsittelevissä tutkimuksissa on tuotu esille, että media tarttuu herkemmin aiheisiin, jotka herättävät lukijoissa tunteita ja joihin lukijoilla on usein jokin mielipide (ks. esim. Pinto ym., 2019). Australiassa havaittiin, että kasvatus- ja koulutuskontekstiin kohdentuva uutisointi on useasti kriittistä tai kielteisesti sävyttynyttä (esim. Shine & Rogers, 2021). Työskentely varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksen parissa sai meidät kiinnostumaan opiskelijoiden ajatuksista varhaiskasvatuksen mediauutisoinnista. Tässä vieraskynäkirjoituksessa keskityn tutkimuksemme tuloksiin, joissa tarkasteltiin, miten median uutisointi näyttäytyy opettajaopiskelijoiden näkökulmasta. Tutkimukseemme voi tarkemmin tutustua tästä linkistä (Ranta & Sintonen, 2023), jossa olemme tarkastelleet myös opettajaopiskelijoiden ajatuksia siitä, miten uutisointi on heidän arvionsa mukaan vaikuttanut heidän alavalintaan tai työelämään orientoitumiseen.
Opiskelijoiden näkemyksiä alan uutisoinnista
Kysyimme 105 suomalaiselta varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijalta heidän mietteitään alaan kohdistuvasta uutisoinnista. Opiskelijoiden mukaan media antaa usein varhaiskasvatuksesta negatiivisen mielikuvan. Opiskelijoiden mukaan mediauutisointi keskittyy liikaa alan ongelmiin, samalla aliarvioiden varhaiskasvatuksen ammattilaisten työn tärkeyttä. Osa opiskelijoista kantoi huolta siitä, että uutisointi luo ihmisissä vääränlaisia mielikuvia alasta ja voi vaikuttaa alan houkuttelevuuteen. He kokivat, että negatiivinen uutisointi voi heikentää arvostusta varhaiskasvatusta kohtaan ja estää potentiaalisia uusia työntekijöitä hakeutumasta alalle.
“Tämä on väärin, sillä se ei kaikkialla edes ole niin kuin lehdissä kirjoitetaan.” Opiskelija
“Kyllä se luo negatiivista kuvaa varhaiskasvatuksen tilanteesta, tekijöistä, työoloista ja taidoista. Ihmiset eivät tule tietoiseksi, mitä hyvää varhaiskasvatus tekee ja kuinka tärkeää se on.” Opiskelija
Opiskelijoiden mukaan mediassa annetaan usein kuva, että varhaiskasvatuksen keskeisin tehtävä on toimia aikuisille suunnattuna palveluna ja lasten säilytyspaikkana. Opiskelijat kritisoivat, että median luoma mielikuva antaa helposti ymmärtää, että kuka tahansa voisi työskennellä alalla, ja että opettajien työ koostuu lähinnä lasten valvomisesta.
“Varhaiskasvatuksesta on pitkään ollut kuva, että ’kuka tahansa osaa hoitaa lapsia’ ja media on tietyllä tavalla ruokkinut tätä kuvaa.” Opiskelija
Opiskelijat pitivät median halventavaa sävyä varhaiskasvatuksen opettajia kohtaan ja alan naisvaltaisuutta syinä siihen, miksi varhaiskasvatusta pidetään pääosin paikkana, johon vanhemmat vievät lapsensa työpäivän ajaksi. “Vakaopettajista puhutaan alentavasti ja, koska ala on hyvin naisvaltainen, on yleinen käsitys varmasti, että varhaiskasvatus on vain lasten hoitoa,” eräs opiskelija huomautti. Opiskelijat painottivat, että mediassa tulisi käsitellä varhaiskasvatusta oppimisympäristönä, joka on suunnattu yhteiskunnan nuorimmille.
Vastaajat kokivat haasteeksi sen, että negatiivispainotteinen uutisointi korostaa varhaiskasvatuksen ongelmia ja luo alasta kokonaisuudessaan kielteisen kuvan. Opiskelijoiden mielestä uutisoinnissa ongelmista saa helposti kuvan, että ne koskettavat varhaiskasvatusalaa yleisesti, vaikka kyseiset ongelmat voivat olla yksittäisiä tai alueellisia. Heitä harmitti, että uutisoinnissa ei tuoda esiin varhaiskasvatuksen myönteisiä vaikutuksia tai positiivisia puolia.
“Paljon positiivisia asioita jää uutisissa kertomatta, esim. pedagogista toimintaa ja oppimista kuitenkin tapahtuu päivittäin varhaiskasvatuksessa.” Opiskelija
Opiskelijat kokivat myös, että varhaiskasvatuksen ammattilaisten ääni puuttuu mediakeskustelusta, ja poliitikkojen ja vanhempien näkemykset saavat enemmän huomiota. Opiskelijat toivoivat, että media nostaisi esiin myös alan positiiviset puolet ja ammattilaisten osaamisen. He pitivät tärkeänä, että media auttaisi lisäämään varhaiskasvatuksen arvostusta ja korostaisi sen merkitystä lasten oppimiselle ja yhteiskunnalle.
Osa opiskelijoista kuitenkin koki, että negatiivinen uutisointi on auttanut tuomaan esiin alan ongelmia, ja he uskoivat sen voivan johtaa parannuksiin. He näkivät, että avoin keskustelu voisi parantaa pedagogista laatua ja herättää kuntia sekä varhaiskasvatusyksiköitä puuttumaan epäkohtiin.
Lopuksi
Tutkimukseemme osallistuneet opiskelijat mielsivät varhaiskasvatusta koskevan mediauutisoinnin hyvin negatiivissävytteisinä, jossa alan ammattilaisten ääni jää vähäiseksi. Tästä huolimatta ajattelen, että mediauutisoinnin arvo varhaiskasvatukselle on hyvin merkityksellistä. Myös osa opiskelijoista kokivat, että mediauutisointi lisää ymmärrystä alasta, toimien liikkeellepanevana voimana, jonka myötä alan ongelmakohtia on mahdollista korjata. Ongelmalliseksi näen kuitenkin sen, että nämä korjausliikkeet jäävät helposti muun uutisoinnin varjoon ja saavutukset eivät saa samanlaista mediahuomiota kuin alan ongelmat. Esimerkiksi vuonna 2018 Ei leikkirahaa -kansanliike vaati varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja nostettavaksi kolmeen tuhanteen euroon. Useat kunnat ovat nyt lunastaneet tämän vaatimuksen ja seuraavan palkkakierroksen aikana yhä lisää kuntia liittyy joukkoon mukaan. Palkkakehitykseen tulee edelleen kiinnittää huomiota, mutta tärkeää olisi saada myönteisiä kehitysaskelia ja saavutettuja virstanpylväitä nykyistä paremmin esille.
Toiseksi tulisi paremmin pystyä tunnistamaan ongelmien ja haasteiden yleistettävyys. Uutisoinnin myötä yksittäiset tai paikalliset ilmiöt saattavat näyttäytyä valtakunnallisina tai ongelmien mittasuhteita ei tunnisteta. Esimerkiksi henkilöstöpulaa voidaan pitää valtakunnallisena ilmiönä, mutta alueelliset erot ovat huomattavia (ks. esim. Halttunen ym., 2024).
Medialla on tärkeä rooli tiedon välittäjänä ja olen iloinen siitä, että alaa pidetään kiinnostavana. Mediaa tulisikin pystyä paremmin hyödyntämään myös alan vetovoiman lisäämiseksi. Tällä hetkellä moni kunta kamppailee henkilöstöpulaa vastaa. Ongelma on yhteinen, jolloin näkisin merkittävänä, jos kunnat aloittaisivat tekemään valtakunnallista yhteistyötä alan vetovoiman lisäämiseksi. Erityisesti siinä millaisena ala näyttäytyy niille nuorille, jotka pohtivat tulevaisuuden ammattiaan. Kunnat voivat erottautua toisistaan kehittämällä työolosuhteita eli vahvistamalla pitovoimaa. Alan houkuttelevuus, eli vetovoima, on sen sijaan yhteinen asia.
Kuvituskuvat Pexels
Lähteet
Bell, B. T., & Dittmar, H. (2011). Does media type matter? The role of identification in adolescent girls’ media consumption and the impact of different thin-ideal media on body image. Sex Roles, 65, 478–490.
Bowd, K. (2016). Social media and news media: Building new publics or fragmenting audiences. In M. Griffiths & K. Barbour (Eds.), Making publics, making places (pp. 129–144). University of Adelaide Press.
Dubois, E., Gruzd, A. & Jacobson, J. (2020). Journalists’ use of social media to infer public opinion: The citizens’ perspective. Social Science Computer Review, 38(1), 57–74. https://doi.org/10.1177/0894439318791527
Kosho, J. (2016). Media influence on public opinion attitudes toward the migration crisis. International Journal of Scientific & Technology Research, 5(5), 86–91.
Halttunen, L., Alila, K., Ekroth, A., Tervaspalo, K., Töytäri, A., Mähönen, M., … & Kahiluoto, T. (2024). Koulutusten kehittämistä tutkimuksella, yhteistyöllä ja verkostoitumalla: Varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin toisen toimintakauden loppuraportti. Opetus-ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:7. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-727-7
Kosho, J. (2016). Media influence on public opinion attitudes toward the migration crisis. International Journal of Scientific & Technology Research, 5(5), 86-91.
Pinto, S., Albanese, F., Dorso, C. O., & Balenzuela, P. (2019). Quantifying time-dependent media agenda and public opinion by topic modeling. Physica A: Statistical Mechanics and its Applications, 524, 614–624. https://doi.org/10.1016/j.physa.2019.04.108
Ranta, S., & Sintonen, S. (2023). Varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden ajatuksia alaansa liittyvästä uutisoinnista [Early childhood education teacher students’ views about news related to their field]. Prologi – Journal of Communication and Social Interaction, 19(2), 6–26. https://doi.org/10.33352/prlg.121813
Shine, K., & Rogers, S. L. (2021). Parents and teachers’ perceptions of the tone and emotional impact of education news coverage. Journalism and Media, 2(2), 193–207. https://doi.org/10.3390/journalmedia2020011
Sirvio, K., Ukkonen-Mikkola, T., Kangas, J., Hjelt, H., & Fonsén, E. (2023). ‘“Äänestin jaloillani!” Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuuriin muutokseen’ [“I voted with my feet!” Views of early childhood education teacher leavers on the change in work and operating culture]. Työelämän tutkimus, 21(1), 84–108. https://doi.org/10.37455/tt.111478
Tutkittua varhaiskasvatuksesta 