Vieraskynässä Margita Sundstedt

Inledning

Utbildnings- och kulturministeriet anslog år 2018 statsunderstöd som utbildningsanordnare kunde söka för att utveckla kompetensen hos personalen inom småbarnspedagogiken och undervisningsväsendet, särskilt genom flerformsutbildning (UKM, 2020). Detta blev startskottet för det nationella 1000+-projektet, en flerformsutbildning som leder till examen som lärare inom småbarnspedagogik, pedagogie kandidat 180 sp. Syftet med projektet är att tillgodose det småbarnspedagogiska fältet med behörig personal i enlighet med den förnyade lagen om småbarnspedagogik som träder i kraft 2030. Personer som arbetar inom småbarnspedagogik men saknar lärarbehörighet kan genom 1000+-projektet utbilda sig till lärare inom småbarnspedagogik medan de fortsätter att arbeta inom småbarnspedagogiken. På en nationell nivå har alla sju universitet som erbjuder utbildning till lärare inom småbarnspedagogik varit involverade i flerformsutbildningen. Vid Helsingfors universitet har 90 % av de som inlett studier vid flerformsutbildning till lärare inom småbarnspedagogik, avlagt examen inom utsatt tid, och utbildningen blomstrar. 

Jatka lukemista ”Flerformsutbildning till lärare inom småbarnspedagogik (1000+) främjar utvecklingen av professionell läraridentitet, vilket torde gynna barnen, teamen och hela verksamheter samt familjerna.” →

Vieraskynässä Heini Paavola

Suomalaissenegalilainen Nde´la Faye kirjoitti Suomen Kuvalehdessä (32/2024) rasismikokemuksistaan päiväkodissa. Kokemuksien perusteella ulossulkeminen ja rasismi on usein hienovaraista, joskus jopa hyvää tarkoittavia lipsahduksia. Valitettavaa on se, että hyväntahtoiset lipsahduksetkin osoittavat kohteelleen, että hän on erilainen ja normista poikkeava. Hyväntahtoisten lipsahduksien taustalla voi Fayen mukaan olla se, että rasismia ei tunnisteta. Se, että rasismia ei tunnisteta, johtaa usein ajatukseen siitä, että rasismia ei esiinny tai että se on yksittäisten henkilöiden ja marginaalien ongelma. Seurauksena on yhteiskunta, jossa rasismista ei puhuta ja sen olemassaolo kielletään. (Alemanji, 2021.)

Jatka lukemista ”Syrjintä ja rasismi varhaiskasvatuksessa” →

Dosentti, KT Heini Paavola työskenteli Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa varhaiskasvatuksen opettajan ja luokanopettajan opintosuunnissa yliopistonlehtorina 31.7.2023 saakka, jolloin hän eläköityi. Eläköitymisensä jälkeen hän on edelleenkin työskennellyt tuntiopettajana tiedekunnassa ja avoimen yliopiston puolella eri opintokokonaisuuksia opettaen. Pääasiallisena mielenkiinnon ja myös tutkimuksen kohteena ovat olleet monikulttuurisuuteen ja moninaisuuteen kytkeytyvät kysymykset, joita hän edelleenkin tarkastelee ja käsittelee erilaisissa koulutuskokonaisuuksissa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä Heini Paavola” →

Vieraskynässä Hannele Roponen

Johtajuutta kasvatus- ja koulutusalan organisaatioissa, kuten päiväkodeissa, kuvaillaan Suomessa usein pedagogisen johtamisen kautta (Heikonen ym. 2023). Pedagogisen johtamisen käsite ymmärretään niin kapeana pedagogiikan johtamisena kuin kaiken kattavana kattokäsitteenä. Laajan pedagogisen johtamisen malli sisältää epäsuoran ja suoran pedagogisen johtamisen lisäksi myös johtamisen symbolisen ja kulttuurisen ulottuvuuden (Fonsén & Lahtero 2024; Lahtero & Salonen, 2022; Lahtero & Laasonen, 2021). 

Jatka lukemista ”Päiväkodinjohtajat kulttuureja johtamassa” →

Hannele Roponen toimii yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutissa. Roponen kouluttaa erityisesti kasvatus- ja koulutusalan johtajien tilaus- ja täydennyskoulutuksissa eli jatkuvan oppimisen parissa. Roposen tutkimustyö liittyy tiiviisti johtajuuteen kasvatus- ja koulutusalalla, ja hänen väitöskirjansa keskeisiä aiheita ovat varhaiskasvatuksen johtamiskulttuuri, jaettu johtajuus, asiantuntijaorganisaation johtaminen sekä laaja pedagoginen johtaminen. 

Blogitekstissään Roponen tarkastelee kulttuurin johtamista varhaiskasvatuksessa sekä erityisesti johtamisen symbolista ja kulttuurista ulottuvuutta.

Vieraskynässä Marikaisa Laiti

Tämä vieraskynäkirjoitus perustuu Saamelaista varhaiskasvatusta käsittelevään väitöskirjatutkimukseeni ja uudemman SaMOS -hankkeen kokemuksiin. Väitöskirjassa havaitsin, että saamelaisen varhaiskasvatuksen työntekijät toteuttavat saamelaista varhaiskasvatusta kokonaisvaltaisesti: he käyttävät saamen kieltä, perustavat toimintansa saamelaisiin sisältöihin ja materiaaleihin. Näiden lisäksi he työskentelevät ”sami vuogi mielde” (ks. Gaup 2008), saamelaisten kasvatustoimintatapojen mukaan. Tämä viimeinen on asia, joka tuli esille selkeästi esille myös SaMOS -hankkeessa, jossa kehitettiin saamelaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa Norjan saamelaisissa päiväkodeissa.

Jatka lukemista ”Saamelainen kasvatusajattelu – saamelainen varhaiskasvatus” →

Kasvatustieteen tohtori Marikaisa Laitin tutkimusalana on saamelainen varhaiskasvatus. Hänen väitökirjatutkimuksensa käsitteli saamelaisen varhaiskasvatuksen toteutusta Suomessa (Laiti 2018). Tämän jälkeen hän on siirtynyt tutkimaan ja kehittämään saamelaisen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa ja saamelaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutusta Saamelaiseen korkeakouluun, Kautokeinoon Norjaan. Hän työskentelee apulaisprofessorina saamelaisen varhaiskasvatuksen opettajakoulutuksessa. Aiemmin Laiti on työskennellyt pitkään varhaiskasvatuksen varhaiskasvatuksen opettajana ja päiväkodin johtajana sekä suomen, että pohjoissaamenkielisissä päiväkodeissa.

Jatka lukemista ”Ensi viikolla vieraskynässä MariKaisa Laiti” →

Vieraskynässä Elmiina Tahkola

Johdanto

Tunteet ja kertomukset ovat aina sidoksissa aikaan ja yhteiskuntaan. Tunteet kertovat menneestä heijastellen aiempia kokemuksia ja käytänteitä, ja ovat osa tulevaisuutta ohjatessaan suuntautumaan suhteissa toisiin uudella tavalla (Ahmed, 2018). Kertomukset puolestaan rakentavat ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, kuten yhteiskunnasta tai kasvatuksesta (ks. Bruner, 1990; Squire ym., 2013). Kasvatuskeskusteluissa ja yhteiskunnassa laajemmin rakentuvilla kertomuksilla tunteista on siis merkitystä siihen, kuinka tunteet osana kasvatusta  ymmärretään.

Jatka lukemista ”Päiväkodin kasvattajien kertomuksia tunteista kasvatussuhteissa” →

Elmiina Tahkola väitöskirjatutkija, joka tutkii tunteita suhteissa ruumiillisesti rakentuvina varhaiskasvatuskontekstissa. Hän työskentelee väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Aiemmin hän on toiminut opettajana päiväkodissa.

Blogitekstissään Tahkola tarkastelee tunteita kasvattajien ja lasten välisissä suhteissa kasvattajien kertomusten kautta.